Lukupäiväkirja

Lukupäiväkirjassaan kirjoittaja voi pohtia melko vapaasti lukemaansa kaunokirjaa ja sen herättämiä ajatuksia. Tekstin voi jäsentää päiväkirjamuotoon ja käyttää esim. väliotsikoita. Muista noudattaa seuraavia ohjeita:

• osoita lukeneesi koko teos
  
• älä kirjoita pelkkää referaattia
  
• käytä suoria lainauksia kohtuudella.

Ratkaisevinta ei ole kirjoitelman pituus vaan sisältö, luetun pohdiskelu ja erittely.

• Omista odotuksista on hyvä lähteä liikkeelle.
  
• Erittele jonkin verran lukukokemustasi.
  
• Kerro tarinan keskeiset kohdat ja punnitse samalla lukemaasi.
  
• Eläydy kertomukseen ja pyri tulkitsemaan tapahtumia.
  
• Yhdistele aiemmin koettua ja luettua teoksen käsittelyyn.
  

Malliteksti
Ilkka Remes: Hiroshiman portti

Remeksen trilleri: saumaton seikkailu

10.10.04

Valitsin lukupäiväkirjan kirjaksi Ilkka Remeksen uusimman romaanin Hiroshiman Portin. Odotukset kirjaa kohtaan ovat korkealla, koska olen lukenut lähes kaikki hänen romaaninsa ja olen pitänyt niistä paljon.

Olen myös tehnyt tutkielman terrorismista Ilkka Remeksen kirjoissa Pääkallokehrääjä, Ruttokellot ja Ikiyö. Itse pidin Ikiyöstä hyvin paljon ja kun sain tietää, että Hiroshiman Portissa tarina jatkuu Ikiyön jälkeisestä ajasta samoilla päähenkilöillä, niin innostuin kirjasta vielä enemmän. Onneksi eräs ystäväni oli ostanut kyseisen kirjan ja saan sen huomenna häneltä lainaan.

11.10.04

Tänään sain kirjan lainaan ja aloitin lukemisen. Kirjassa on 458 sivua eli suurin piirtein saman verran kuin aikaisemmissakin Ilkka Remeksen romaaneissa. Kirja on myös jaettu kolmeen osaan kuten kaikki lukemani Remeksen kirjat. Päähenkilö on sama kuin Ikiyössä eli Antti Korpi, joka työskentelee Suomen edustujana TERA:ssa eli EU:n operatiivisessa rikostiedusteluyksikössä Brysselissä. TERAn tehtävä on taistella terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta ja ääriliikkeitä vastaan.

Olen nyt lukenut kirjaa sivulle 70 asti. Kirja alkaa samalla tavalla kuin kaikki lukemani Remeksen kirjat eli muutamalla eri tapahtumalla, jotka eivät näytä liittyvän toisiinsa mitenkään. Kirja sivuaa selvästikin ajankohtaisia aiheita, kuten kolmannen ydinvoimalan rakentamista, Suomen suhteita Natoon ja EU:n puolustusyhteistyöhön.

USA:n tiedustelupalvelujen laskuun toimivat miehet murhaavat Pariisissa naisen, joka kuljettaa KGB:n arkistotietoja sisältävää levykettä. Kaksi eri ryhmää tavoittelevat levykettä, USA:n ja Kiinan turvallisuuspalvelut. Levyke kuitenkin päätyy Seineen, ja Ranskan poliisi löytää sen sieltä. Korruptoitunut poliisi kuitenkin myy valokopiot levykkeen sisältämistä tiedoista Kiinalaisille.

Olkiluodon kolmannen ydinvoimalan työmaalla tapahtuu kaksi sabotaasia, ja ne kiinnostavat myös Antti Korpea. Korpi saa myös tietoon levykkeen sisällön ja huomaa sisällön paljastumisen voivan johtaa Suomen presidentin eroon. Antti tutkii Suomessa Olkiluodon sabotaaseja. Hän haluaa levykkeen tiedot varmistetuiksi ja julkisuuteen keinolla millä hyvänsä henkilökohtaisista syistä. Presidentti tuhosi nuoruudessaan hänen isänsä uran, ja Antti on siitä katkera.

Korpi lentää Helsinkiin tapaamaan Supon johtajaa ja kertoo hänelle levykkeen sisällön, josta ilmenee Suomen nykyisen presidentin Heinon olevan KGB:n entinen kätyri, mutta heille tulee erimielisyyksiä jatkotoimenpiteistä, koska Supo ei halua asiaa julki. TERA:n USA:n yhteyshenkilö luovuttaa levykkeen valokopiot amerikkalaisen viraston DST:n johtajalle, nyt molemmilla suurvalloilla onlevykkeen tiedot itsellään. Kiinalaiset kaappaavat ja kiduttavat englantilaista professoria Vaucher-Langstonia, joka mainitaan levykkeessä, että saisivat tältä tietoja, jotka johtaisivat heitä eteenpäin tutkimuksissaan.

Kirjan alku oli juuri sellainen, kuin odotinkin: paljon toimintaa ja erilaisia tapahtumia. Samalla se on myös tyyliltään hieman samanlainen kuin Remeksen monessa lukemassani kirjassa. Alku on myös hieman sekava, koska siinä tapahtuu paljon asioita ja uusia henkilöjä esitellään koko ajan. Tapahtumat alkavat hieman seljetä ja samalla toiminta alkaa rauhoittua. Tähän mennessä olen erittäin tyytyväinen kirjaan,  ja se pitää tiiviisti otteessaan.

12.11.04

Tänään luin kirjaa sivulle 150 asti. Toiminta on vähentynyt kirjassa ja asioista selviää uusia puolia pikku hiljaa eri tahoilta. Kirjassa on selvästi vuorotellen toimintaa ja rauhallista asioiden selvittelyä. Kirjassa seurataan tilannetta kolmelta eri taholta: kiinalaisten ja amerikkalaisten sekä Antti Korven näkökulmasta. Kiinalaisten ja amerikkalaisten tarkoitusperät kohdistuvat levykkeen sisältöön ja liittyvät selvästikin toisiinsa ja molemmat tietävät toistensa aikeet. Antti Korven toiminta taas ei näytä liittyvän mitenkään amerikkalaisten ja kiinalaisten toimintaan. Ainoa yhdistävä tekijä on KGB:n pöytäkirjatietoja sisältävä levyke, vaikka siitäkin Korpi tutkii vain Suomea koskevaa aineistoa ja kiinalaiset sekä amerikkalaiset eivät osoita Suomea koskevaan aineistoon mitään kiinnostusta.

Tässä on levykkeen sisältö, joka on suomennettu kirjassa: "Kuudes direktoraatti on myöntänyt kiireellisenä Operaatio Feeniksin tutkimista varten 600 000 dollaria. Asian selvittäminen on tieteellisten ja psykologisten syiden vuoksi ensiarvoisen tärkeää. Ensimmäisessä vaiheessa on tutkittava pitävätkö Kotkan tiedot paikkansa: Onko Sello tavannut Vaucher-Langstonin, olisiko meillä väylää lähestyä? Ja Suomeen viittaava osa: Varpunen vastustanut puoluesihteerinä pyyntömme mukaan näkyvästi Suomen läntistä talousintegraatiota. Tylossa käymään Moskovassa 16.4. Tuo tullessaan asiaa koskevan kopion puoluehallituksen työvaliokunnan kokouspöytäkirjasta."

Ensimmäisenä mainittu otos pöytäkirjasta tuntuu olevan mittaamattoman tärkeä amerikkalaisille, joille annetaan käytännössä rajattomat resurssit asian selvittämiseksi. Amerikkalaiset ovat silti tutkimuksissaan hieman Kiinaa jäljessä. Antti puolestaan yrittää selvittää Suomea koskevia asioita. Hän kuitenkin riitaantuu jälleen Supon johdon kanssa ja palaa Brysseliin, mutta saakin TERAsta potkut, koska amerikkalaiset ovat saaneet selville, että hän tutkii levykkeen sisältöä. Amerikkalaiset tekevät Antille selväksi, että hänen on vaiettava levykkeen sisällöstä, tai muuten he voivat käyttää kaikkia tarvittavia keinoja kansallisen turvallisuuden säilyttämiseksi.

Hiroshiman Portti vaikuttaa tyypilliseltä Remeksen romaanilta. Tarinaan sisältyvät suurvallat sekä pieni Suomi. Tämä on varmasti ainut asia, joka erottaa Remeksen romaanit ulkomaalaisista toimintakirjailijoista, kuten Tom Clancystä. Sivulle 150 loppui kirjan ensimmäinen osa, ja nyt sen luettuani olen edelleen tyytyväinen kirjaan. Se on temmannut mukaansa erittäin hyvin kuten Remeksen aikaisemmatkin kirjat.

13.11.04

Olen nyt kirjassa sivulla 238. Mielenkiinto kirjaa kohtaan on vain kasvanut koko ajan, ja juoni on auennut vähitellen lisää. Uusia mielenkiintoisia käänteitä ei ole myöskään puuttunut. Kirjaan on ilmestynyt mystisiä elementtejä ja kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet historioitsijoita jo kauan. Remes yhdistelee loistavasti faktaa ja fiktiota ilman minkäänlaisia saumoja.

Tapahtumien painopiste on kääntynyt englantiin kaikkien kolmen tahon kohdalta. Kiinalaiset tappoivat historian professori Vaucher-Langstonin kuulustelun jälkeen. Amerikkalaiset yrittävät myös selvittää Vaucher-Langstonin yhteyttä levykkeeseen, ja niin tekee myös Antti. Kiinalaiset räjäyttävät amerikkalaisten tutkiman aineiston ja osan Cambridgessä sijaitsevasta Trinity Collegesta. Kiinalaiset murhaavat myös Vaucher-Langstonin vaimon, vaikka tämä oli täysin ulkopuolinen.

Tarinaan sekoittuu Vaucher-Langstonin tutkimusten myötä varhaiset kartat, jotka ovat aivan liian tarkkoja pituus- ja leveyspiireiltään ollakseen tuhansia vuosia vanhoja, sekä kuvaavat alueita, jotka ovat löydetty satoja vuosia karttojen piirtämisen jälkeen. Sekä mayat, jotka ovat laskeneet superluvuilla sekä suurilla tarkkuuksilla tuhansia vuosia sitten. Myös varsieväkalalla näyttää olevan kirjan kannalta suuri rooli. Mayat ja varsieväkala johtavat puolalaiseen tähtitieteilijään Bronislaw Zeromskiin, jonka kanssa Vaucher-Langston oli työskennellyt. Nämä asiat ajavat kaikki kolme tahoa Puolaan.

14.11.04

Tänään luin kirjan toisen osan, joka loppui sivulle 288. Kilpajuoksu jatkuu edelleen.

Antti tapasi puolassa Zeromskin, joka kertoi Antille, kuinka häntä, Vaucher-Langstonia ja muutamaa muuta henkilöä oli uhkailtu 80-luvun lopulla Latimeriaa koskevan seminaarin yhteydessä. Zeromski epäili uhkailijoiden olevan venäläisiä ja he utelivat tietoja Isama Nishikawasta, joka osallistui seminaariin ja hänen isästään. Kiinalaiset kuuntelevat taloa ja tunkeutuvat sisään kesken Antin ja Zeromskin keskustelun. Samalla paikalle pääsevät myös amerikkalaiset ja kiinalaiset ampuvat Zeromskin, joka joutuu haavoittuu vakavasti. Selviää myös, että Isama Nishikawa ja hänen isänsä ovat kuolleet ja Isaman leski työskentelee Barcelonassa meribiologina, joten taas niin amerikkalaiset, kiinalaiset, kuin Anttikin ovat matkalla Barcelonaan. Ennen lähtöään Antti kuitenkin varoittaa Nishikawan vaimoa, että hän on vaarassa.

Selviää myös, että KGB-levykkeen kuolleelle naiselle oli toimittanut suomalainen ydinenergiaa vastustava fyysikko Heli Larva ja levykkeen olisi halunnut ostaa pääministerin miehen veli Asko Lahdensuo. Lahdensuo saa uuden tilaisuuden ja ostaa kopion levykkeestä Larvalta. Myös amerikkalaiset ovat jotenkin saaneet tämän tietoonsa ja vaativat Suomen poliisia pidättämään Larvan.

15.11.04

Pääsin kirjassa sivulle 397. Kirja on junnannut nyt hieman paikoillaan. Amerikkalaiset ehtivät Isaman vaimon Sallyn luo ensin ja vievät hänet kuulusteltavaksi. Antti saapuu Barcelonaan liian myöhään, mutta tajuaa, että tärkeä henkilö USA:n ja Kiinan tutkimusten ja levykkeen aitouden kannalta on Isama Nishikawan isä, Yoshima Nishikawa, joka oli hiukkasfyysikko ja tutki antimateriaa. Hän kuitenkin kuoli "onnettomuudessa" kuten poikansakin. Antti soittaa vaimollensa Soilelle, joka on myös fyysikko ja työskentelee Cernissä, jossa Yoshima teki myös tutkimuksia. Hän pyytää tätä keräämään Yoshimasta tietoa, ja he tapaavat Ranskassa, mutta amerikkalaiset ovat varjostaneet Soilea ja takaa-ajon jälkeen Soile saadaan kiinni ja toimitetaan kuulusteltavaksi Barcelonaan samaan paikkaan, missä Sally Nishikawaakin kuulustellaan, mutta Antti pääsee amerikkalaisilta pakoon.

Sally ja Isama olivat tutkineet varsieväkalan DNA:ta ja amerikkalaiset tajuavat, että siitä löytyy kordinaatit paikkaan, jota ovat etsineet. Antti lentää Suomeen ja vaatii tapaamista Supon johtajan, Raution, pääministerin ja presidentin kanssa, koska hänellä on todisteet levykkeen aitoudesta. Todiste on suttuinen valokuva, jossa esiintyy Asko Lahdensuo Pariisissa naisen murhapaikalla hetki sen jälkeen, kun murha tapahtui. Hän saa myös luvan kuulustella Larvaa, joka on pidätettynä, USA:n pyynnöstä. Larva osoittautuu tietävän paljon levykkeen sisällöstä ja väittää, että USA:n ja Kiinan etsimään paikkaan on piilotettu jotain vaarallista, joka on haluttu pitää piilossa.

16.11.04

Sain luettua kirjan loppuun tänään.

Antti saa Larvan avulla selvitettyä sijainnin varsieväkalan DNA:sta ja paikka on Pohjois-Italiassa oleva pieni kaupunki Volterra. Antti tapaa Raution, pääministerin ja presidentin ja tekee heidän kanssaan kaupat. He auttavat Anttia saamaan vaimonsa turvaan ja Antti lupaa vaieta Seinen aineistosta. Antti saa ottaa mukaansa Heli Larvan ja kaksi poliisia ja he lähtevät Italiaan. Amerikkalaiset huomaavat, että heidän kordinaattinsa ovat väärät ja löytävät hetken kuluttua oikeat kordinaatit Volterrassa ja suuntaavat sinne. He ottavat myös Soile Korven mukaansa. Kiinalaiset salakuuntelevat amerikkalaisia ja suuntaavat myös Italiaan.

Suomalaiset saapuvat ensimmäisinä kordinaattien osoittamalle paikalle ja löytävät Yoshima Nishikawan muistiinpanot, joissa kerrotaan, miten hän onnistui kokeessa Cernissä säilömään antimateriaa. Hän tajusi, kuinka vaarallinen hänen löytönsä oli ja teki itsemurhan tappaen samalla tutkimusryhmänsä. Hänen poikansa Ishima piilotti muistiinpanot, mutta jätti vihjeitä niiden löytämiseen. Venäläiset tappoivat Ishiman kuulusteluissa pian tämän jälkeen 1989, koska halusivat löytää muistiinpanot. Venäläiset eivät 90-luvun alussa onnistuneet kuitenkaan löytämään muistiinpanoja ja hyllyttivät tutkimukset. Tutkimuksista saivat myös tietää amerikkalaiset jo vuonna 1989 kuuntelemalla venäläisten viestiliikennettä.

1989 Cernissä Larvan entinen opiskelutoveri oli vuotanut tiedot venäläiselle virkailijalle, mitä oli saanut tietoonsa japanilaisten tutkimuksesta. Tämä venäläinen agentti oli erotessaan KGB:stä ottanut tiedot sisältävän levykkeen mukaansa ja hänen kuolemansa jälkeen hänen veljensä oli löytänyt sen. Hän tarjosi sitä ostettavaksi niin amerikkalaisille, kuin Asko Lahdensuollekin. Amerikkalaiset kiinnostuivat heti levykkeestä ja kiinalaiset saivat vihiä asiasta kuuntelemalla amerikkalaisten viestiliikennettä.

Suomalaisten jälkeen niin amerikkalaiset kuin kiinalaisetkin saapuvat oikealle paikalle ja välikohtauksessa saavat surmansa kaikki kolme kiinalaista, Heli Larva ja kaikki muut paitsi yksi amerikkalainen, asiantuntijana amerikkalaisten ryhmässä toiminut fyysikko David Perry. Larva kuitenkin ehtii heittämään Yoshiman muistiinpanot veteen ja tekemään ne lukukelvottomiksi ja täten pilaamaan niin amerikkalaisten kuin kiinalaistenkin operaation ja näin Yoshiman pitämään Yoshiman keksinnön salassa. Paperit olivat myös ainoa todiste KGB-levykkeen aitoudesta, joten levykettä ei voinut myöskään käyttää Suomen presidenttiä vastaa. Myöhemmin Antti saa kuulla, että hän saisi työpaikkansa TERAssa takaisin, mutta ei tiedä, ottaako sitä vastaan.

"Larvan sormet puristivat valkoisina paperinippua, jonka alla kuilussa virtasi kuohuva vesi. Hänen huulilleen kohosi hymy, jonka Antti oli pelännyt näkevänsä - rohkea, varma hymy. He katsoivat toisiaan, eikä Antti pystynyt ummistamaan silmiään vaikka olisi halunnut. Sillä Larva vapautti otteensa papereista, jotka leijuivat lampun valokiilassa veteen saakka hetkellä kun ilmaan kajahti kaksi laukausta. Antti piti katseensa Larvan silmissä, joiden hymy lasittui elottomaksi toijotukseksi hänen ruumiinsa lysähtäessä lattialle."

Kirjan loppu oli mielestäni hyvä ja niin myös kirja kokonaisuutena. Lopusta jäi kuitenkin puuttumaan jokin täydellinen yllätys, millainen on ollut joissakin Remeksen kirjoissa. Kirja kokonaisuutena oli loistava jännäri ja mielestäni parempi kuin Remeksen toiseksi uusin kirja Ikiyö. Kirjassa on valtava määrä yksityiskohtia ja faktan, ja fiktion rajaa on mahdoton erottaa. Tämän eteen on varmasti jouduttu tekemään todella paljon töitä. Välillä kuitenkin kirja jumittuu hetkeksi ja mitään uutta ei tapahdu. Paikasta toiseen hyppiminen on välillä hieman ärsyttävää, kun tapahtumia kuljetetaan eteenpäin vuorotellen neljässä eri paikassa. Tämä ongelma on ollut mielestäni muissakin Remeksen kirjoissa. Välillä olisi tehnyt mieli hypätä jonkin luvun yli, kun tarinassa loikattiin taas ihan jonnekin muualle.

Henkilöistä syvemmin käsitellään vain päähenkilöä Antti Korpea. Hän painii työn ja kodin välissä ja kokee syyllisyyttä, koska työ vie niin paljon hänen aikaansa ja hän ei ehdi olemaan poikansa Aaron kanssa niin paljon kuin haluaisi. Myös vaimostaan Soilesta hän on etääntynyt ja epäilee, että vaimolla on suhde työkaveriinsa, mutta syyttää siitä itseään. Antti myös taistelee luontoaan vastaan, ettei olisi yhtä äkkipikainen kuin isänsä, mutta hän haluaa myös puhdistaa isänsä maineen ja saada presidentin vastuuseen teoistaan, ja tämä ajaa häntä eteenpäin kirjan alussa.

Tarina on hyvin kansainvälinen, ja se on tyypillistä Remeksen romaaneille. Mukana ovat yleensä USA ja Venäjä, mutta tällä kertaa myös Kiina. Turvallisuuspalveluita Remeksen kirjoissa esiintyy aina kymmenittäin, eikä Hiroshiman Portti tee poikkeusta, mukana ovat tutut CIA ja KGB sekä monia muita. Suomi on saatu aina saumattomasti mukaan ja niin tälläkin kerralla. Kirja sivuaa ajankohtaisia tapahtumia ja näin lisää illuusiota todellisesta maailmasta. Vaikka kirjaa paljon kehunkin,  se ei mielestäni ole paras lukemani Remeksen romaani. Itse pidin Remeksen ensimmäistä romaanista Pääkallokehrääjästä enemmän.

Jussi Ekström