Lauseenjäsenet

Lauseoppia
Subjekti
Predikaatti
Objekti
Adverbiaali
Predikatiivi
Atribuutit


Lauseoppia

Lauseen jäsentäminen tarkoittaa lauseen eri osien ja niiden tehtävien selvittämistä. Lauseenjäsennystaito auttaa kirjoittamaan lauseopillisesti virheetöntä tekstiä.

Virke on kirjoitetun kielen perusyksikkö, ja se alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy useimmiten pisteeseen. Virke voi olla vain yhden sanan mittainen, mutta se voi koostua myös useammasta lauseesta.

Rinnasteiset päälauseet ovat samanarvoisia, mutta sivulauseet määrittävät päälausetta eivätkä voi esiintyä yksinään. Sivulauseella on oma syntaktinen tehtävänsä, esim. se voi olla adverbiaali.

Päälause ilmaisee kokonaisen ajatuksen, ja täydellisessä lauseessa on oltava persoonamuotoinen verbi. Lause voidaan vielä jakaa lausekkeisiin, esim. subjekti- tai predikaattiosaan ja yksittäiset sanat esim. genetiiviatribuutiksi, subjektiksi, predikaatiksi, adjektiiviattribuutiksi ja predikatiiviksi. Ks. esimerkki alla.

Minun pyöräni on oikein hieno.
Lauseen pääjäsenet

Subjekti ja predikaatti ovat lauseen pääjäseniä. Kumpikaan ei määritä lauseen muita jäseniä.

Predikaatti on lauseen ydin.
Subjekti ilmaisee predikaatilla osoitetun tekijän.
Jokainen persoonamuotoinen verbi on predikaatti.

Lauseen lisäjäsenet

Lisäjäsenet määrittävät pääsanaansa tai muita määritteitä. Lause voidaan jakaa esim. subjekti- ja predikaattiosaan.

Objekti on predikaatin määrite.
Adverbiaalit ovat useimmiten predikaatin määritteitä.
Predikatiivi määrittää verbin välityksellä subjektia.
Attribuutit ovat substantiivin määritteitä.




Subjekti

Lauseen subjektina on usein substantiivi tai pronomini. Subjektin sijat ovat nominatiivi (vastaa kysymykseen kuka, mikä, ketkä, mitkä), partitiivi (vastaa kysymykseen ketä, mitä, keitä; päätteet -a, -ä, -ta, -tä) tai genetiivi.

Perussubjekti eli (nominatiivi) subjekti on yleensä ennen predikaattia ja kongruoi finiittiverbin kanssa.

Maitopurkki putosi lattialle.

E-subjekti eli eksistentiaalilauseen subjekti on yleensä lauseen lopussa ja predikaatti on aina yksikössä.

Lattialla on maitopurkki.

Kieltävissä tai sisällöltään epäilevissä lauseissa käytetään partitiivisubjektia.

Poliisia ei taaskaan näy.
Joulupukki kysyi:"Onko talossa kilttejä lapsia?"


Muita subjekteja

Subjekti voi olla genetiivissä esim. nesessiivirakenteessa.

Sinun pitää ryhdistäytyä!

Lauseessa on tunnetta ilmaiseva verbi.

Minua pelottaa mennä yksin metsään.

Subjektina voi olla sivulause.

Minusta tuntuu, että ulkona sataa.





Predikaatti

Predikaattina on verbin finiittimuoto, verbin liittomuoto tai verbiliitto. Predikaatin luku määräytyy subjektin mukaan, mikä on huomioitava, kun subjekti on predikaatin jäljessä.

Autot kulkevat lujaa.
Potilaan sairauden syynä olivat huonot elämäntavat.

Subjektin ja predikaatin kongruenssilla tarkoitetaan, että predikaatti on samassa luvussa kuin subjektikin (yksikössä tai monikossa). Subjekti ja predikaatti ovat samassa persoonassa.

Kala ui.
Lapset leikkivät.
Minä nukun.
Me luemme.

Predikaatti on monikossa, kun lauseessa on usea subjekti (subjektien välissä on rinnastuskonjunktio, esim. ja, sekä, sekä - että).

Potilas ja lääkäri keskustelivat asiasta.

Predikaatti on yksikössä, jos yksikkömuotoisten subjektien välissä on konjunktio tai.

Kylmyys tai lumisade ei estä hiihtolenkkiä.

Predikaatti on tavallisesti yksikössä, jos subjektina on perusluku.

Kolme lintua lentää.

Määrällisyyttä osoitetaan predikaatin monikkomuodolla.

Kolme lammasta söi ruohoa.
Kolme lammasta söivät ruohoa.

Inkongruenssi tarkoittaa, että subjektin ja predikaatin kongruenssi ei toteudu.

Sinulla on kauniit silmät.
Porin ässät voitti Suomen mestaruuden.
Te olette ollut hyvä ihminen.
Puolet tytöistä osallistui kilpailuun.





Objekti

Objekti on verbin määrite ja verbin tekemisen kohde. Objektin sijamuodot ovat nominatiivi, genetiivi, partitiivi (-a, -ä, -ta, -tä) ja akkusatiivi. Objekti vastaa kysymyksiin kenet, minkä, mikä, ketkä, mitkä, ketä, mitä, keitä, ja se vaatii transitiivisen verbin.

Näen sinut.
Ostan hedelmiä.

Jos verbi ei voi saada objektia, sitä kutsutaan intransitiiviseksi.

Olen terve.
Tulen huomenna.

Objektina voi olla substantiivi tai substantiivin tavoin käytetty nomini, I infinitiivin lyhyempi muoto, lause tai lauseenvastike.

Löysin oppikirjasta virheitä.
Näin punaista.
Tervehdin kahta poikaa.
Haluan nukkua.
Tahdon ostaa jäätelöä.
En tiedä, menenkö kouluun.
Uskon hänen tulevan huomenna.

Nominatiivi- ja genetiiviobjektia käytetään, kun kyseessä on totaaliobjektiivi eli tekeminen kohdistuu koko objektin alaan. Tekeminen on loppuun saatettu. Yksikössä totaaliobjektin pääte on genetiivi ja monikossa nominatiivi.

Söin leivän.
Maija ruokki kanit.

Partitiiviobjektia käytetään, kun lause on kieltävä tai epäilevä, objekti on epämääräinen osa joukosta tai aineesta toiminta on tulokseen johtamatonta, tai sitä ei ole saatettu loppuun.

Etkö tunne minua?
Haluan kahvia.
Poimin mustaherukoita.
Tyttö luki romaania.
Isä korjasi autoa.

Objektina voi olla myös sivulause (että-lause ja epäsuora kysymyslause) ja lauseenvastike (partisiippirakenne).

Oletko huomannut, että syksy on tullut?
Kalle pelkäsi, miten hän onnistuisi kokeessa.
Oletko huomannut kellon pysähtyneen?





Adverbiaali

Adverbiaalin pääsana on usein verbi, mutta adverbiaalit voivat olla myös adjektiivien, substantiivien ja adverbien määritteitä tai täydennyksiä. Adverbiaalit ilmaisevat esim. aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa ja syytä.

Eilen olin taidenäyttelyssä.
Poika opiskelee koulussa.
Johanna Rusanen laulaa loistavasti.
Lapset oppivat uusia asioita matkimalla.
Siksi hän suuttui.

Adverbiaalina on nomini, joka ei ole subjektin tai objektin sijoissa (nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi tai partitiivi). Se voi olla verbin nominaalimuoto, adverbi, prepositio- ja postpositioilmaus, sivulause tai lauseenvastike.

Ostamalla Nuori Suomi -pinssejä tuetaan nuorisotyötä.
Nyt näen hyvin uusilla silmälaseilla.
Ennen jouluateriaa lapset ihailivat joululahjoja kuusen alla.
Kun menen kauppaan, ostan ruokaa.
Kauppaan mentyäni ostan ruokaa.

Lauseadverbiaalilla ei ole pääsanaa. Se voi olla koko lauseen määrite, esim. konjunktio tai kommentti.

Ville oli hienosti toinen hiihtokilpailuissa.
Koska huomenna taas sataa, emme ulkoile.

Datiiviadverbiaali ilmaisee usein, kenelle jotakin tulee.

Vangeille kerrottiin vapautuksesta.

Predikatiiviadverbiaali ilmaisee useimmiten subjektin (väliaikaista) tilaa tai muutosta.

Ystäväni on opettajana Kuusamossa.





Predikatiivi

Predikatiivi on subjektin määrite, joka tavallisimmin olla-verbin välityksellä ilmaisee, mikä, millainen tai kenen subjektin tarkoite on. Predikatiivin sijat ovat nominatiivi ja partitiivi ja genetiivi.

Kärpänen on hyönteinen.
Ruoka on kylmää.
Metsä on valtion.

Predikatiivilauseen predikaattiverbi voi olla joko yksikössä tai monikossa silloin, kun lauseessa on yksikkömuotoinen subjekti ja monikkomuotoinen verbi.

Uudistuksen pahin este oli ennakkoluulot.
Uudistuksen pahin este olivat ennakkoluulot.





Attribuutit

Attribuutit ovat substantiivin välittömiä määritteitä, jotka liittyvät pääsanaansa ilman verbiä. Pääsanalla voi olla useita rinnasteisia attribuutteja.


Adjektiiviattribuutti

Adjektiiviattribuutti on aina pääsanan edellä. Se voi olla adjektiivi, pronomini, numeraali, partisiippi. Adjektiiviattribuutti kongruoi pääsanansa sijassa ja luvussa. Lukusana voi olla adjektiiviattribuutti, kun se taipuu pääsanan kanssa samassa sijassa (vrt. partitiiviattribuutti).

Asun pienessä talossa.
Tällä viikolla kävin lenkillä.
Kolmessa viikossa kiersin Australian.
Israel on luvattu maa.
Tekemäni ruoka oli herkullista.

Lisäksi on joukko taipumattomia adjektiiviattribuutteja, esim. ensi, viime, eri, koko, joka, kelpo, pikku jne.

Joka poika ei pysty hyppäämään laskuvarjolla.
Luin koko illan kokeeseen.


Genetiiviattribuutti

Genetiiviattribuutti on genetiivissä, ja se sijoittuu aina pääsanansa eteen. Se ei aina ilmaise omistamista.

Tämä on Liisan auto.
Lasku on maksettava kuukauden kuluessa.


Appositioattribuutti

Appositioattribuutti eli substantiiviattribuutti voi sijoittua sekä pääsanansa eteen tai jälkeen. Se on aina substantiivi, joka taipuu samassa sijassa kuin pääsana tai on taipumaton. Se on yleensä taipumaton, jos pääsana on henkilön nimi tai jokin muu erisnimi. Appositioattribuuttia ei eroteta pilkuilla muusta lauseyhteydestä ennen pääsanaansa, mutta pääsanan jälkeen käytetään pilkkuja.

Johtaja Virtaselle myönnettiin ansiomerkki.
Tarja Halonen, Suomen presidentti, matkustaa Saksaan.
Oppilaalla/oppilas Järvenperällä on liikaa poissaoloja.


Partitiiviattribuutti

Partiviiviattribuutti ilmaisee pääsanansa tarkoitteen osaa tai määrää. Partiivimuotoinen määrite pysyy muuttumattomana, vaikka pääsana taipuu.

Laitoin hyppysellisen suolaa piiraaseen.
Montako hyppysellistä suolaa laitoit piiraaseen?


Paikallissija-attribuutti

Paikallissija-attribuutti ei taivu pääsanansa mukana. Yleisin paikallissijoista on elatiivi, joka liittyy osaa ilmaisevaan pääsanaan.

Osa järvestä on jäässä.
En tuntenut kahta opiskelijoista.

Paikallissija-attribuutin pääsana on yleensä teonnimi (esim. -minen- tai -nta-loppuinen), ja paikallissija-attribuutti on tavallisesti pääsanansa jäljessä.

Siirtyminen käytännöstä teoriaan tuottaa toisinaan vaikeuksia.
Jäsenvaltiot aloittavat neuvottelut aseviennistä.
Näkymä järvelle on hieno.

Pääsana voi olla muukin substantiivi. Jos pääsana on konkreettinen, paikallissija-attribuutti voi ilmaista vain paikallisuutta.

Kaivokset Etelä-Amerikassa ovat ihmisoikeusjärjestöjen kohteena.


Muita attribuutteja

Attribuuttina voi olla I infinitiivin lyhyempi muoto.

Nyt on aika mennä kotiin.

Attribuuttina voi olla sivulause, useimmiten relatiivilause.

Mies, joka tuolta tulee, on enoni.



Copyright © 2008 Kustannusosakeyhtiö Otava All Rights Reserved