TEORIOITA ROOMAN TUHOSTA

Moraaliteoria

Keisarikunta kahden viimeisen vuosisadan aikana taantui, heikkeni taloudellisesti ja menetti elämänuskoaan. Roomalaiset yhä enenevässä määrin olivat kiinnostuneita uskonnoista. Mitralaisuudella ja Isiksen palvonnalla oli omat kannattajansa, joiden lisäksi tulivat juutalaisuus ja kristinusko. Kristinusko korosti kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta ja hurskautta oppineisuuden kustannuksella. Keisarille kieltäydyttiin vannomasta valaa, eikä aseisiin saanut tarttua vaarankaan uhatessa. Huomio oli kiinnittynyt tuonpuoleiseen, jossa olisi Jumalan valtakunta. Kristityt itse korostivat, että valtion heikkeneminen oli seurausta moraalisesta rappiosta.

Poliittinen teoria

Keisari Augustuksen jälkeen Rooma ei koskaan siirtynyt rauhallisesti uuden keisarin alaisuuteen. Kun selkeä vallanperimysjärjestelmä puuttui, valtataistelut muuttuivat sisällissodiksi. Henkivartiostokaarti ja armeija valitsivat entisen keisarin kuoltua uuden. Niinpä vuosina 235 - 284 maassa oli 35 keisaria. Keisareiden arvovalta laski, mikä taasen heikensi Rooman imperiumin uskottavuutta naapurien silmissä ja lopulta aiheutti sen tuhon.

Taloudellinen ja yhteiskunnallinen teoria

Imperiumin kasvaessa eivät Rooman omat asukkaat riittäneet hallitsemaan koko aluetta, joten provinssien asukkaita pääsi myös virkamiehiksi. Näin koko yhteiskunta barbarisoitui ja tuli haavoittuvaksi germaanien hyökkäyksille. Maaperän köyhtyminen ja maaomaisuuden kertyminen vallassuvuille aiheutti riippuvuutta provinsseista. Jotta suurkaupunkien elintarvikehuolto voitaisiin turvata, oli pakko antaa talonpojille muuttokieltoja. Näin oltiin jo maaorjuudessa. Talonpoikien ja orjien kapinat pakottivat lisäämään turvajoukkoja, ja se oli kallista. Lisäksi elinkeinot laantuivat, yrittäjyys katosi, rahan arvo heikkeni, mutta verotus koveni. Vähitellen koko imperiumi heikkeni ja oli valmiiksi laho germaanien hyökätessä.

Rappeutumisteoria

Lääkärit väittävät, että roomalaiset tylsistytti jatkuva lyijymyrkytys. Altistuksen tälle aineelle he olisivat saaneet lyijyputkista, joita roomalaiset käyttivät vesijohdoissaan. Lyijy on vaarallista nimenomaan ihmisen keskushermostolle. Varsinkin varakkaimmat, johtavat suvut kärsivät tästä. Lisäksi heillä oli tapana yhdistää omaisuuksia avioliittojen avulla. Syntyvyyden lasku heikensi talouselämää ja valtiota. Näitä tuhoja täydensivät vielä rutto ja muut epidemiat.

Katastrofiteoria

Valtakunta oli heikentynyt vuosisatojen kuluessa niin taloudellisesti kuin kulttuurillisestikin. Lopullisen kuoliniskun imperiumille antoivat kansainvaellukset, joihin moraalisesti heikentynyt armeija ei enää kyennyt vastaamaan. Sitä paitsi Rooman armeijassa palveli runsaasti germaaneja, joilla ei ymmärrettävästi ollut samanlaista mielenkiintoa valtion säilyttämiseksi.

Jatkuvuusteoria

Monet meidän aikamme tutkijoista katsovat ettei mitään mullistavaa tapahtunut, vaan kehitys kohden uudenlaista maailmaa oli hidas mutta vääjäämätön. Sitä paitsi Itä-Rooma eli Bysantti katsoi olevansa Rooman imperiumin suora jatkaja. Kulttuurin keskeiset elementit kuten laki, maanomistusjärjestelmä, uskonto ja tietenkin latinan kieli siirtyivät seuraaville sukupolville myös lännessä. Kansainvaellukset kyllä synnyttivät uuden Euroopan, jolle mahtava Rooma joutui antamaan tilaa, mutta Länsi-Eurooppa katsoi jatkavansa roomalaisten kulttuuria. Tästä alkaakin uusi historian ajanjakso, jota kutsutaan keskiajaksi.