Kasvatus Spartassa

Vanhemmilla ei ollut lapsiin ja heidän kasvatukseensa minkäänlaista määräämisvaltaa. Kaupungin vanhimmat tarkastivat jokaisen vastasyntyneen ja määräsivät, saiko se jäädä eloon vai ei, ja lapsen terveydentila tutkittiin kylvettämällä se viinissä veden asemesta. Jos se silloin pyörtyi, se julistettiin heikoksi ja jätettiin kuolemaan, mutta terveitten lasten katsottiin tulevan viinikylvyssä vieläkin terveemmiksi ja vahvemmiksi. Naisten asema Spartassa ei ollut huono; tytöt saivat yhtä hyvän kasvatuksen kuin pojat ja ylipäätänsä vallitsi molempien sukupuolten välillä tasa-arvo. Seitsemän vuoden ikäisinä otettiin lapset äidiltään ja sijoitettiin valtion täysihoitokouluihin, joissa he saivat harrastaa voimistelua ja nyrkkeilyä, aseharjoituksia ja kuorolaulua, keittämistä ja veistoa. Pojat nukkuivat kaikki yhdessä kaislakuvoilla, jotka he saivat itse noutaa ohi virtaavan joen rannasta. He kulkivat peseytymättöminä eivätkä milloinkaan ottaneet lämmintä kylpyä; paitansa he hankkivat itse, mutta kerran vuodessa he saivat uuden viitan. Lisäksi he saivat oppia puhumaan ja vastaamaan lyhyellä tavalla, jota nimitetään lakoniseksi. Ammattikasvatusta he eivät sen sijaan saaneet lainkaan, koska laki kielsi spartalaisia harjoittamasta ammattia tai suorittamasta liiketoimia. Se elinkeinoelämä, jota ilman ei edes Sparta voinut olla, oli perioikkien - ympärillä asuvien - hallussa.

Tunnetuin kaikista spartalaisista tarinoista on varmaan juttu pojasta, joka varasti ketunpoikasen, ja kun hänet yllätettiin, piilotti eläimen paitansa sisään. Poika seisoi ja yritti olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, kunnes hän äkkiä yllättäen kaatui kuolleena maahan; ketunpoikanen oli purrut ja kynsinyt itsensä pojan rinnan läpi. Tämän tarinan taustana on se, että spartalaisten poikien sallittiin varastaa, mutta kiinnijoutuminen oli häpeällistä ja rangaistavaa; onnistunut varkaus todisti nokkeluutta ja oli kiitoksen arvoinen, mutta epäonnistuminen oli samaa kuin taitamattomuus ja ansaitsi kurituksen. Spartalaisten kasvatusmenetelmät tähtäsivät ainoastaan karaistujen sotilaiden kasvattamiseen … Poikia pidettiin tiukalla vaatetuksen, asunnon ja ruoan suhteen, heidät jätettiin usein yksin pilkkopimeään, jotta he olisivat oppineet voittamaan kaiken pelon, heidät totutettiin sokeaan tottelevaisuuteen ja ehdottomaan kunnioitukseen vanhempia henkilöitä kohtaan, ja heitä kuritettiin armottomasti silloinkin, kun he eivät olleet tehneet mitään pahaa.

Lykurgoksen lait

Lykurgoksen lait oli jaettu pääkappaleisiin, joita kutsuttiin nimellä rhetra, ja hänen ensimmäinen rhetransa sisälsi kiellon kirjoittaa lakeja muistiin. Ne olivat siis suullisia, ja on oikeastaan merkillistä, että me niinkin paljon tiedämme Lykurgoksen laeista. Tämä johtuu yksinomaan niiden erikoisesta laadusta. Toinen rhetra kielsi kaiken ylellisyyden ja mukavuuden harrastuksen ja sääti mm., että katto oli tehtävä yksinomaan kirveellä ja ovet yksinomaan sahalla. Kolmas rhetra kielsi spartalaisia ryhtymästä sotaan enempää kuin kolme kertaa perätysten saman vihollisen kanssa, ettei vihollinen olisi tullut yhtä asekuntoiseksi ja sotaiseksi kuin he itse.

Lykurgos oli kieltänyt myöskin nyrkkeilykilpailut Spartassa sillä perusteella, ettei kansalaisten pitänyt vain istua ja mulkoilla. Samassa hengenvedossa hän oli määrännyt, että miekkojen tulisi olla lyhyitä mutta tukan pitkä, koska tukka tekee kauniit miehet vieläkin kauniimmiksi ja rumat yhäkin kauhistavammiksi. Lykurgos piti naurettavana mustasukkaisuutta ja sukupuolista yksinoikeutta sanoen mielettömäksi sitä, että ihmiset huolehtien koiristaan ja hevosistaan näkivät vaivaa ja maksoivat rahaa kasvattaakseen hyvää rotua, mutta pitivät vaimojaan eristettyinä eivätkä sallineet muiden tehdä näitä raskaiksi, vaikka itse saattoivat olla typeriä, heikkoja ja sairaita.

Alf Henrikson, Antiikin tarinoita

Historian Nettilehti http://www.otavanoppimateriaalit.net/nettilehti