MARCUS TULLIUS CICERO 106 - 43 eKr.

Mikä on paras valtiomuoto?

Valtio on kansan asia. Kansa taas ei ole mikä tahansa mielivaltaisesti yhteen lyöttäytynyt lauma ihmisiä, vaan yksimielinen oikeuskäsitysten ja yhteisten etujen nojalla muodostunut yhteisö. Tällaisen liittoutumisen perimmäinen syy ei ole niinkään avuttomuuden tunne kuin ihmisten luontainen yhdistymistarve. Ihminen ei näet ole mikään erakkomainen ja yksikseen vaeltava laji. Jokaista kansaa … on hallittava jonkin suunnitelman mukaan, jotta siitä tulisi pitkäikäinen. Tämän jälkeen se on joko luovutettava yhden tai joidenkin valittujen käsiin tai sitten koko kansan on miehissä otettava se hallintaansa. Niinpä kun korkein valta on yhden henkilön hallussa, nimitämme häntä kuninkaaksi ja sellaista valtiomuotoa kuningaskunnaksi. Kun se on valittujen käsissä, yhteiskuntaa sanotaan harvainvaltaiseksi. Sellainen yhteiskunta taas, jossa kaikki valta on kansalla, on kansanvaltainen - niinhän sitä nimitetään. Vaikka mikään näistä kolmesta lajista ei sinänsä ole täydellinen eikä mielestäni edes paras mahdollinen, niistä jokainen voi kuitenkin olla siedettävä, ja toinen voi olla parempi kuin toinen, jos se pitää voimassa ne siteet, jotka alkuaan liittivät ihmiset valtioyhteisöksi.

Tasapuolinen ja viisas kuningas, valitut johtajat tai itse kansa, vaikka tämä on vähiten todennäköistä, voivat näköjään säilyttää vakaan asemansa, elleivät syyllisty vääryyksiin tai hillittömyyksiin. Näin ollen kuningaskunta on minun mielestäni ehdottomasti paras kolmesta alkulajista, mutta vielä sitäkin parempi on sellainen valtiomuoto, joka on tasoitettu ja sopivasti sekoitettu valtioiden kolmesta perusmallista. Onhan hyvä, että valtiossa on jotain mahtavaa ja kuninkaallista, että siinä on annettu sijaa johtavien kansalaisten arvovallalle ja että joitakin asioita on jätetty suuren joukon päätettäväksi. Tällaiselle valtiomuodolle on ensinnäkin ominaista tasapuolisuus, jota ilman vapaat kansalaiset eivät kauaakaan tule toimeen, ja toiseksi lujuus, koska myös nuo perusmuodot muuttuvat helposti, niin että kuninkaasta tulee hirmuvaltias, ylimyksistä puolueklikki, kansasta sekasortoinen lauma. Ja mitä siihen tulee, että perusmallit keskenään usein vaihtuvat toisiksi, näin ei juuri käy tälle lujalle ja kohtuullisesti sekoitetulle valtiomuodolle, paitsi jos johtajat syyllistyvät suuriin rikkomuksiin. Eihän kumouksen aihetta ole siellä, missä kukin on vankasti sijoitettu omalle paikalleen ja missä ei ole vaaraa kompastua ja kaatua.

Roomassa senaatti piti valtion noina aikoina sellaisessa tilassa, että vapaa kansa sai kansankokouksessa päättää vain harvoista asioista, useimmat ratkaistiin senaatin arvovallan sekä vakiintuneen käytännön ja tavan mukaisesti, ja että konsuleilla oli tosin vain vuoden kestävä laadultaan ja oikeuksiltaan kuninkaallinen valta. Siitä, mikä aateliston vallan säilyttämiseksi oli tähdellistä, pidettiin tiukasti kiinni, eivätkä kansankokouksen päätökset saaneet lainvoimaa, ellei senaatin arvovalta niitä ensin hyväksynyt.

Valtiomies

Valtiomiehen velvoitan huolehtimaan oikeastaan vain tästä yhdestä tehtävästä, sillä siihen sisältyy kaikki muu: hän ei saa milloinkaan lakata kasvattamasta ja tarkkailemasta itseään, hänen on houkuteltava muut jäljittelemään omaa esimerkkiään, hänen on henkensä ja elämäntapansa loistossa oltava kuin kuvastimena kansalaisilleen. Syntyy sävelten tapaan sopusointuinen yhteiskunta, joka perustuu yksimielisyyteen mitä erilaisimpien ainesten välillä. Ja mitä muusikot soitossa nimittävät harmoniaksi, sitä on yhteiskunnassa yksimielisyys; se on kiintein ja varmin turvallisuuden side jokaisessa valtiossa, eikä ilman sitä voi olla oikeutta.

Cicero, Valtiosta,
suom. Teivas Oksala

Järjellinen olento ihminen

Ihmisen ja eläimen välillä on kuitenkin ero ennen kaikkea siinä, että jälkimmäisellä on sangen vähän tajua menneestä tai tulevasta, sillä sen käyttäytyminen on vaistomaista ja määräytyy vain sen mukaan, mikä on tässä ja nyt; ihminen sitä vastoin on järjestä osallinen ja sen ansiosta huomaa, mikä on mistäkin seuraus, näkee asioiden syyt ja on selvillä niiden kehityksestä ja edellytyksistä, osaa verrata samankaltaisia ilmiöitä toisiinsa ja liittää ja yhdistää toisiinsa nykyisyyden ja tulevaisuuden; hän pystyy vaivattomasti näkemään elämän koko kulun ja hankkii sen varalle kaikkea välttämätöntä. Luonnon suoman järjen voima ilmenee selvästi siinä, että ihminen ainoana elollisista olennoista käsittää, mitä on järjestys, mikä on sopivaa ja mikä on kohtuus sanoissa ja teoissa. Niinpä ei mikään muu olento pysty tajuamaan kauneutta, viehättävyyttä ja sopusuhtaisuutta edes sellaisissa kohteissa, jotka ovat silmin nähtävissä.

Cicero,Velvollisuuksista,
suom. Marja Ikonen-Kaila