KUNINKAIDEN KARKOTUS

Tarun mukaan Roomassa oli seitsemän
kuningasta, joista viimeinen karkotettiin
v. 509 eKr.
Romulus 753 - 715 eKr.
Numa Pompilius 715 - 673 eKr.
Tullus Hostilius 673 - 641 eKr.
Ancus Marcius 641 - 616 eKr.
L.Tarquinius Priscus 616 - 579 eKr.
Servius Tullius 579 - 534 eKr.
L.Tarquinius Superbus 534 - 509 eKr.

Tarquinius Superbus, viimeinen Rooman kuninkaista, on jäänyt aikakirjoihin äärimmäisen jumalattomana miehenä. Hän murhasi ensiksi vaimonsa ja syrjäytti appiukkonsa, vanhan kuninkaan Servius Tulliuksen. Tultuaan näin kuninkaaksi hän ei enää välittänyt senaatin päätöksistä, ja hän anasti itselleen Marsin kentän ja kylvi ruista jumalalle pyhitettyyn maahan. Hänen luokseen tuli eräänä päivänä Cumaen sibylla mukanaan yhdeksän kirjaa, jotka sisälsivät kertomuksen Rooman tulevista kohtaloista, tarjoutuen myymään ne hänelle ja mainiten hinnan. Tarquinius kieltäytyi ostamasta, jolloin sibylla heti poltti kirjoista kolme ja selitti olevansa halukas myymään jäljellä olevat kirjat samaan hintaan. Tarquinius kieltäytyi toistamiseen, minkä jälkeen sibylla poltti vielä kolme kirjaa ja tarjosi jäljellä olevia alkuperäiseen hintaan. Tarquinius oli nyt ehtinyt tulla uteliaaksi ja hätääntyä; hän maksoi mitä sibylla vaati, ja niistä kirjoista etsivät roomalaiset vastaisuudessa neuvoa ruton ja vitsausten aikoina saadakseen selville jumalien tahdon.

Jokseenkin pitkän hallitusajan jälkeen Tarquinius Superbus syöstiin valtaistuimelta dramaattisesti. Tämä tapahtuma on Rooman tasavallan lähtökohta. Sattui niin, että kuningas Tarquinius ja Rooman armeija olivat piirittämässä lähellä sijaitsevaa Ardean kaupunkia. Joukko nuoria upseereita, heidän joukossaan kuninkaan molemmat pojat, alkoivat kerskua toisilleen vaimojensa uskollisuutta ja taloudellisuutta. He eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kenen vaimo olisi kelvollisin, ja päättivät sen vuoksi siltä seisomaltaan lähteä ilmoittamatta kotiin Roomaan ottaakseen selville, mitä heidän vaimonsa tekivät juuri sinä iltana. Kävi ilmi, että kaikki naiset yhtä lukuunottamatta olivat juhlimassa ja hauskuttamassa itseään. Ainoa poikkeus oli Lucretia, joka istui kotona palvelijoiden seurassa ja osallistui ahkerasti heidän työhönsä. Hänen miehensä - Tarquinius Collatinus - sai siis tyydytyksekseen tietää omistavansa parhaan vaimon. Lucretian hyveellisyys ja kauneus tekivät kuitenkin syvän vaikutuksen kuninkaan poikaan Sextus Tarquiniukseen. Tämän onnistuikin kiristämällä vietellä kaunis Lucretia, joka seuraavana päivänä kertoi mitä oli tapahtunut ja työnsi tikarin rintaansa. Hänen ruumiinsa ääressä vannoivat läsnäolijat, että Sextus saisi sovittaa ilkityönsä. Yksi heistä oli Junius Brutus. Lucretian hautajaisissa tämä riisui naamionsa, lakkasi näyttelemästä hupsua ja piti kansalle kapinaan kehottavan palopuheen samalla kun hän vetäisi vaatteen ruumiin yltä, tempaisi käteensä verisen tikarin ja vannoi ettei enää kauemmin sietäisi kuninkaan tyranniutta.

Kansanjoukot tempautuivat mukaan ja lähtivät kuninkaalliseen palatsiin, josta kuningattaren oli paettava. Sen jälkeen kaupungin portit suljettiin, etteivät kuningas ja hänen kannattajansa olisi päässeet sisään. Brutus itse lähti Ardeaan ja hänen onnistui nopeasti voittaa armeija puolelleen. Sextus Tarquinius murhattiin, mutta itse kuningas ei useista yrityksistä huolimatta päässyt Roomaan ja haki turvaa etruskeilta luopumatta kruunusta. Hänellä oli Roomassa runsaasti kannattajia, ja ennen pitkää paljastui aristokraattien salaliitto, jonka tarkoituksena oli kuningasvallan palauttaminen. Salaliittoon kuului Brutuksen kaksi poikaa. Niinpä isä Brutuksen raskas velvollisuus oli tuomita poikansa kuolemaan, jonka Rooman tasavallan isä teki horjumattoman tyynesti.

Alf Henrikson, Antiikin tarinoita