KRISTITTYJEN VAINOT

Vuonna 64 paloi Rooma. Palosta syytettiin keisari Neroa, mutta kristityt pantiin siitä vastaamaan. Pelkästään ihmishengen vaarantamisesta samoin kuin tuhopoltosta kuolemanrangaistus oli ainoa mahdollinen. Syyttäjiä ja ilmiantajia oli riittämiin. Johtavat historian tutkijat ja oikeusoppineet ovat yksimielisiä siitä, että keisari Neron aikaisia tuomioita ei voida pitää oikeusmurhina. Oikeudelliselta kannalta tuomiot siis olivat moitteettomia.

Tacituksen selostus palosta

Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloittanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, josta paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä. Ensiksi vangittiin ne jotka tunnustivat, ja heidän ilmiantonsa perusteella suunnaton joukko muita, joita ei syytetty niinkään tuhopoltosta kuin vihasta ihmissukua kohtaan. Tuhoontuomittujen kustannuksella pilailtiin. Heitä annettiin eläinten taljoihin puettuna koirien raadeltaviksi tai naulittiin ristiin. Illan hämärtyessä heitä käytettiin soihtuina yötä valaisemaan. Nero oli luovuttanut puutarhansa tätä näytelmää varten ja pani siellä toimeen kilpa-ajot … Tämä sai kuitenkin aikaan sääliä uhreja kohtaan vaikka he olivatkin syyllisiä ja ansaitsivat mitä ankarimpia rangaistuksia, sillä heitä ei uskottu tuhottavan yleisen edun vuoksi vaan yhden henkilön julmuuden tyydyttämiseksi.

Tacitus, Keisarillisen Rooman historia

Keisari Trajanuksen vastaus kristittyjen kohteluun

Mitään näitten ihmisten etsintää ei tule järjestää; jos heidät on ilmiannettu ja havaittu syyllisiksi, heitä on rangaistava; tämä kuitenkin sillä rajoituksella, että silloin kun asianomainen itse kieltää olevansa kristitty ja antaa siitä todisteen palvomalla meidän jumaliamme, hänelle on annettava anteeksi koska hän katuu, vaikka hän onkin saattanut aikaisemmin joutua epäilyksen alaiseksi. Nimettömiä ilmiantoluetteloja ei saa käyttää todisteena ketään vastaan, koska tämä olisi sangen vaarallinen ennakkotapaus eikä mitenkään sopisi aikamme henkeen.

Combi, Maailmanhistoria 1

Vahvistaakseen sitkeiden uskoa ja opettaakseen heitä uhmaamaan kuolemaa ovat muutamat marttyyrit kautta aikojen antaneet heille esimerkkiä omalla lujuudellaan. Heitä on vain vähän ja heidät on helppo luetella.

Combi, Maailmanhistoria 1,
Kirkkoisä Origenes v. 249

Kuuluisa historioitsija Gibbon päätyi siihen, että Rooman valtakunnassa kuolemaan tuomittujen ja teloitettujen kristittyjen kokonaismäärä voidaan redusoida alle 2000:een. Nykytutkijat arvioivat määrän noin 3000 henkilöksi. Vanhanajan kirjailijoiden luvut ovat mitä ilmeisimmin hurjasti liioiteltuja, mutta kun vainottujen järkähtämättömyyttä käytettiin propagandistisesti oikein, tuli marttyyrien verestä epäilemättä kristinuskon kylvölle tärkeä ase.