Keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon v. 313

Koska me Constantinus Augustus ja minä Licinius Augustus, onnellisesti kohtasimme Mediolanumissa … olemme me … ennen muuta katsoneet meidän täytyvän säätää siitä, mikä kuuluu jumalan kunnioittamiseen ja palvontaan, nimittäin antaa kristittyjen ja kaikkien vapaasti valita, mitä jumalaa haluavat palvella.
(Konstantinus hallitsi tuohon aikaan valtakunnan läntisiä osia, Licinius taasen itäosia.)

Suuri maailmanhistoria 3

Konstantinuksen kirje

Minusta tuntuu hyvin arveluttavalta, että niissä maakunnissa, jotka jumalallinen Kaitselmus on uskonut vapaasti haltuuni ja joissa asutusta on runsaasti, väestön nähdään vaeltavan alhaista tietä ja jakautuvan ikään kuin kahteen puolueeseen, ja piispat ovat epäsovussa … Minä kunnioitan laillista katolista kirkkoa niin paljon, etten soisi teidän minnekään jättävän eripuraisuutta tai hajaannusta jälkeenne … On käynyt siten, että ne juuri, joiden tulisi olla veljellisissä ja sopuisissa väleissä keskenään, ovat häpeällisesti, melkein vastenmielisellä tavalla jakautuneet ja antaneet pilkanaihetta niille sieluille, jotka ovat tätä pyhää uskontoa vastaan. Senpä vuoksi minun on käynyt välttämättömäksi säätää, että tämä riitaisuus, jonka olisi pitänyt lakata jo silloin kun he omalla vapaaehtoisella sopimuksellaan olivat päässeet asiassa ratkaisuun, pitäisi nyt mikäli mahdollista, lopettaa monien yhteisessä kokouksessa.

Combi, Maailmanhistoria 1

Keisari Theodosius Suuren edikti v. 392

Meidän tahtomme on, että kaikki ne kansat, joita me hallitsemme, harjoittavat sitä uskontoa, jonka apostoli Paavali toi roomalaisille. Me uskomme Isän, Pojan ja Pyhän hengen yhteen jumaluuteen tunnustamalla näiden tasavertaisen herruuden ja Pyhän kolminaisuuden. Meidän määräyksestämme kaikki ne henkilöt, jotka tätä käskyä noudattavat, saavat kantaa nimeä katolinen kristitty. Mutta kaikki muut, jotka Me julistamme heikkomielisiksi ja hulluiksi, joutuvat kärsimään kerettiläisten oppien kunniattomuudesta, heidän kokoontumispaikoilleen ei suoda kirkon nimeä, ja heitä kohtaa ensin jumalallinen rangaistus ja sen jälkeen Meidän julistamamme tuomio, minkä me langetamme jumalallisen tuomion mukaisesti.

Theodosius kielsi myös missään teurastamasta viatonta eläintä uhriksi kuuroille ja mykille jumalankuville. Ei edes omassa kodissa saanut palvoa epäjumalia, sillä jokainen talo, jossa savu-uhri sytytetään, kuuluu valtiolle.
Aikalaisen kuvaus seurauksista
Uskonkiihkoiset munkit hyökkäsivät kaikkialla temppelien ja niiden pappien kimppuun. Jotkut heistä olivat aseistautuneet kivillä tai miekoilla, toiset rynnistivät paljain käsin ja jaloin, repivät katot, kaatoivat muurit, löivät jumalankuvat rikki ja hävittivät alttarit. Rajuilman tavoin he kulkivat läpi maan ja tuhosivat kaikki tieltään. Temppelipapeilla ei ollut muuta valittavana kuin vaiti ollen katsella tai uhrata henkensä. Kaikkialla missä uskonvimma sai kristityt valtoihinsa, he katsoivat pyhäksi velvollisuudekseen hävittää pahojenhenkien huoneet ja kuvat.

Grimberg, Kansojen historia 6