KREIKKALAISIA JUMALAISTARUJA

Kadmos

Zeuksessa oli syttynyt rakkaus foinikialaisen Agenor-kuninkaan tyttäreen Europeen, ja hän vei immen Kreetan saarelle ja nai hänet siellä. Agenor lähetti kolme poikaansa Europea etsimään. Kaksi luopui piankin etsinnästä, mutta kolmas, Kadmos nimeltään, harhaili maailmaa vuosikausia, vaikkakin turhaan, ja tuli vihdoin Delfoihin. Hän kysyi oraakkelilta, olisiko missään maata, johon voisi asettua ja perustaa kodin. Oraakkeli vastasi: Autiolla kentällä tulee vastaasi hieho, joka ei vielä ole iestä tuntenut eikä ollut auran eteen valjastettuna. Seuraa sitä ja katso, minne se asettuu lepäämään. Siihen paikkaan rakenna kaupunki ja anna sille nimeksi Theba.

Tuskin oli Kadmos Delfoista lähtenyt, kun hän näki hiehon, jolla ei ollut niskassa orjuuden merkkejä. Kadmos seurasi, kunnes hieho pysähtyi ja pani maata pehmeään ruohoon. Silloin Kadmos lankesi maahan ja kiitokseksi suuteli maata. Mutta ensin hän halusi uhrata Zeulle ja lähetti sitä varten palvelijansa metsään hakemaan lähteestä vettä. Taajan tiheikön peitossa oli luola, josta kumpusi runsaasti vettä. Mutta luolassa asui lohikäärme, jonka itse sodanjumala Ares oli synnyttänyt. Sen täyteläinen ruumis tihkui myrkkyä, ja sillä oli kolme riviä tappavia hampaita. Kun Kadmoksen palvelijat olivat tulleet tiheikköön ja upottaneet uurnan veteen, työnsi lohikäärme luolan pimeästä syvyydestä esiin mustansinisen päänsä. Tämän kamalan hirviön nähdessään miehet jähmettyivät hämmästyksestä ja kauhusta. Lohikäärme alkoi tavoitella heitä. Toiset miehistä se puraisi kuoliaaksi, toisten ympäri se kiersi tukahduttavat lonkeronsa ja toisten päälle puhalsi tappavaa myrkkyään.

Kauan Kadmos istui ja ihmetteli, missä hänen miehensä viipyivät … Tultuaan metsään ja nähdessään miesten makaavan siellä hengettöminä hän vannoi kostavansa näiden surman taikka itsekin joutuvansa saman kohtalon omaksi. Hän huomasi lohikäärmeen istuvan siinä vieressä ja kieli veressä pitävän häntä silmällä … Kadmos upotti silloin keihäänsä sen kylkeen, niin että hirviö tuskasta mielettömänä käänsi päätään selkäänsä kohti. Lohikäärme hyökkäsi eteenpäin kuin paisuva virta ja aikoi ruhjoa sankarin, joka seisoi siinä edessä. Mutta Kadmos syöksi peitsensä keskelle hirviön uhkaavaa kitaa ja naulasi sen kaulasta tammeen. Ja siihen lohikäärme heitti henkensä …

Kauan uros seisoi siinä kalpeana ja vapisten, hiukset kauhusta pystyssä. Ilmasta laskeutui silloin jumalatar Pallas Athene, joka käski häntä kylvämään lohikäärmeen hampaat maahan auralla kyntämäänsä vakoon. Kadmos teki niin, ja katso: turve alkoi elää, kylvetyistä lohikäärmeen hampaista alkoi versoa keihäitä ja kypäriä, nousta hartioita, rintoja ja käsivarsia. Laiho kasvoi kasvamistaan, kunnes kentällä seisoi joukko uroita täysissä varusteissa. Kadmos pelästyi ja yritti tarttua aseisiin, mutta silloin huusi muuan maasta ylenneistä: Älä koske aseisiin äläkä puutu meidän taisteluumme! Ja Kadmos sai nyt nähdä, kuinka äsken luodut sankarit aloittivat keskenään verisen tappelun. Veli surmasi veljen, ja pian makasivat melkein kaikki maassa kaatuneina. Vain viisi oli jäänyt eloon, ja näistä muuan heitti aseensa maahan Athene-jumalattaren käskystä ja tarjosi veljilleen sovintoa ja rauhaa. Nämä viisi aseellista miestä auttoivat sitten Kadmosta rakentamaan Theban kaupungin ja heistä tuli Theban aatelin kantaisiä.

Kadmos sai taivaasta Harmonian, Areen ja Afroditen tyttären, puolisokseen. Häihin tulivat kaikki jumalat ja antoivat pariskunnalle verrattomia häälahjoja. Vanhaksi tultuaan ja koettuaan elämässä paljon iloja ja suruja Kadmos lähti puolisonsa Harmonian kanssa kaupungistaan Thebasta ja vaelsi Illyyriaan. Siellä molemmat kohtalon ennakolta ilmoittaman käskyn mukaan muuttuivat lohikäärmeiksi. Mutta vielä muututtuaankin he pysyivät yhdessä, matelivat lehtoon ja kätkeytyivät sen pimentoon ja siinä hahmossa sitten pääsivät Elysioniin.