Keskiajan yhteiskuntajärjestelmä

Keskiaikaisen poliittisen ajattelun lähtökohtana oli inhimillisen yhteiskunnan arvojärjestys. Ruhtinas (tai kuningas) on yhteisöruumiin pää, senaatti (lainsäätäjäkunta) on sen sydän; tuomarit ja käskynhaltijat ovat silmät, korvat ja kieli, virkamiehet ja soturit ovat kädet, varojenhoitajat ovat vatsa ja sisäelimet, ja talonpojat vastaavat jalkoja, joiden on aina pysyttävä maassa kiinnni. Tämä orgaaninen yhteiskuntateoria on aina ollut muutosten vastustajien suosiossa. Eihän jalka ilmeisesti yritäkkään päästä aivoiksi eikä käsi kadehdi silmää; koko ruumis toimii parhaiten silloin kun jokainen osa tekee sen, mihin luonto on sen tarkoittanut. Talonpoika, seppä, kauppias, lakimies, pappi ja kuningaskin ovat kaikki saaneet Jumalalta tehtävänsä maan päällä.

Englantilainen skolastikko
Johannes Salisburyläinen (n.1115 - 1180),
Policraticus, Combi, Maailmanhistoria 2