KANSAINVAELLUKSET

Rooman häviön enteet

Kuka vastaisuudessa uskoisi tai mitkä historiat ottaisivat vakavasti sen, että Rooma joutuu omien rajojensa sisällä taistelemaan ei kunnian, vaan pelkän henkensä edestä ja että se ei edes taistele, vaan ostaa olemassaolon oikeuden kullalla, uhraamalla kaiken mikä siinä on hyvää? Tämä nöyryytys ei ole langennut sen osaksi keisarien laiminlyöntien takia, sillä he molemmat ovat tuiki uskonnollisia miehiä, vaan puolibarbaarisen petturin (Stilikon) rikoksen tähden, petturin joka meidän rahoillamme on aseistanut vihollisen meitä vastaan. Vaikka täydellinen menestys seuraisikin nyt aseitamme, me emme silti saa kukistettua vihollistamme ja riistetyksi muuta kuin sen, minkä olemme jo heille menettäneet. Kuvatessaan hehkuvin sanoin kaupungin mahtia runoilija Lucanus lausuu: Jos Rooma heikentyy, mistä me saamme voimaa? Hänen sanojaan muuntaen voimme kysyä: Jos Rooma häviää, mistä saamme apua?

Kirkkoisä Hieronymus (n. 340 - 420)
Combi, Maailmanhistoria 1

Millaisia barbaarit ovat?

Kohta herättyään unesta, jota he usein jatkavat pitkälle päivään, he kylpevät, useammin lämpimällä vedellä, koska talvi heillä vallitsee suurimman osan vuotta. Kylvettyään he käyvät aterialle. Jokaisella on erillinen istuimensa ja kullakin oma pöytänsä. Sitten he aseistettuina lähtevät omiin toimiinsa tai yhtä usein juominkeihin. Kenellekään ei koidu häpeäksi, vaikka hän jatkaa juomista vuorokaudet umpeensa. Kuten ainakin juopuneiden kesken, syntyy varsin taajaan riitoja, jotka harvoin päättyvät herjauksiin, mutta useammin verenvuodatukseen ja haavoihin. Mutta myös vihamiesten sovittamisesta keskenään … he usein neuvottelevat juomingeissa, koska heidän käsityksensä mukaan mieli ei milloinkaan muulloin paremmin avaudu vilpittömille ajatuksille ja lämpene suurille suunnitelmille … Juomana käytetään ohrasta tai vehnästä valmistettua nestettä, joka on käymällä saatu jossain määrin viinin kaltaiseksi … Pysyköön, sitä rukoilen, ja jatkukoon noilla heimoilla, jos kohta ei rakkaus meihin, niin ainakin keskinäinen viha, koska valtakunnan kohtalonhetken lähestyessä onni ei enää voi suoda meille mitään suurempaa lahjaa kuin vihollisen eripuraisuuden.

Tacitus, Germania

Länsigootit

Länsigootit ilmestyivät 400-luvun alussa Rooman alueille. Rooman senaatti lähetti neuvottelijoita goottien johtajan Alarikin luokse, ja heidän kerrotaan yrittäneen pelotella Alarikia kerskailemalla, miten suunnaton oli maailmankaupungin asukasmäärä. Mutta heidän kerrotaan saaneen vastauksen: Mitä tiheämpää ruoho on, sitä helpompi sitä on niittää. Roomalaisten täytyi lunastautua ryöstöstä maksamalla valtavan summan kultaa, hopeaa ja muita kalleuksia. Alarik vaati kuitenkin kansalleen maita viljeltäviksi, ja kun tähän ei suostuttu, Alarik ryösti vuonna 410 Roomaa kolmen päivän ajan. Pian sen jälkeen Alarik kuoli. Pyhä Pietari - niin kansa sanoi - oli rangaissut Alarikia Rooman ryöstöstä. Surren gootit valmistivat kuninkaallisen haudan. He johtivat seudulla kulkevan pienen joen uomastaan ja muurasivat sen tyhjään uomaan hautakammion. Sinne vietiin Alarik hevosen selässä istuen, täysissä sotavarustuksissa sekä kuninkaallisessa asussa, ja kaikki hänen aarteensa hänen mukanaan. Sitten hauta muurattiin umpeen ja joki johdettiin takaisin entiseen uraansa. Orjat, jotka olivat toimittaneet työn, surmattiin, jottei kukaan saisi tietoa siitä paikasta, jossa suuri länsigoottien kuningas aarteineen lepäsi.

Otavan suuri maailmanhistoria 4

Langobardioikeus, Edictus Rothari 643

Kukaan taistelija älköön uskaltako, kun hän käy toisen kanssa kamppailuun, kantaa taikayrttejä tai muita vastaavia aineita muassaan, vaan turvatkoon kuten vanhastaan sovittu yksinomaan aseisiinsa. Ja jos syntyy epäilys, että hän kuitenkin sellaisia kanniskelee, tulee tuomarin se tutkia. Ja jos häneltä jotain löydetään, tulee se temmata pois ja heittää menemään. Ja tutkimuksen jälkeen tulee taistelijan panna kätensä sukulaisensa tai toverinsa käteen ja tyydyttää tuomaria selityksellä: Hän ei kanna mitään sellaista mukanaan, jolla olisi jotakin tekemistä taikuuden kanssa. Tämän jälkeen käyköön hän kamppailuun.


Tuomari velvoitettiin rakennuttamaan alueelleen maanalainen tyrmä, jolla tarkoitettiin katettua maakuoppaa. Vankeutta sai käyttää sakkojen lisänä ensikertalaisen varkauksissa. Sen sijaan tapot, väkivallanteot ja kunnianloukkaukset jäivät sukuvainon piiriin.

Heikki Ylikangas, Miksi oikeus muuttuu