Ihmisoikeuksien julistus 1789

Selvästi tietoisina siitä, että tietämättömyys ihmisoikeuksista, niiden unohtaminen ja halveksiminen ovat ainoina syinä yleisiin epäkohtiin ja hallinnon rappiotilaan, ovat Ranskan kansan edustajat, jotka yhdessä muodostavat kansalliskokouksen, päättäneet juhlallisella julistuksella osoittaa ihmisten luonnolliset, luovuttamattomat ja pyhät oikeudet, jotta tämä julistus yhteiskunnan jäsenten ainaisen huomion kohteena olevana jatkuvasti muistuttaisi heitä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan; jotta lakiasäätävän vallan ja toimeenpanovallan teot voisivat saada lisää arvonantoa osakseen, kun niitä näin aina voidaan verrata siihen, mitä pidetään kaiken hallitsemisen päämääränä … Näin ollen kansalliskokous tunnustaa ja julistaa Korkeimman Olennon edessä ja suojeluksessa seuraavat, ihmisille ja kansalaisille kuuluvat oikeudet:

1. Ihmiset syntyvät ja pysyvät vapaina ja tasa-arvoisina. Yhteiskunnalliset eroavuudet eivät voi perustua muuhun kuin yhteiseen etuun.
2. Koko valtiollisen järjestelmän tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja riistämättömien oikeuksien säilyttäminen. Nämä oikeudet ovat: vapaus, omistusoikeus, turvallisuus ja oikeus vastustaa sortoa.
3. Kaikki valta on yksinomaan kansasta lähtöisin. Mikään yhtymä tai yksityinen ei voi käyttää muuta kuin nimenomaan kansasta lähtöisin olevaa valtaa.

4. Vapaus tarkoittaa lupaa tehdä kaikkea, mikä ei vahingoita jotakuta toista. Jokaisen ihmisen luonnollisten oikeuksien nauttimiselle ei siis ole muuta rajaa kuin tae siitä, että yhteiskunnan muut jäsenet saavat nauttia samoja oikeuksia. Tämä raja voidaan määritellä vain lailla.
5. Kaikki, mitä laki ei kiellä, on sallittua, ja ketään ei voida pakottaa tekemään mitään sellaista, mikä on lailla kielletty.
6. Laki on kansan tahdon ilmaus. Kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua sen säätämiseen henkilökohtaisesti tai edustajiensa välityksellä. Lain tulee olla sama kaikille sekä tarjotessaan turvaa että määrätessään rangaistuksia. Koska kaikki kansalaiset ovat tasaveroisia lain edessä, on heillä yhtäläinen pääsy kaikkiin julkisiin virkoihin ja tehtäviin ansioidensa mukaan ilman muuta erotusta kuin heidän kunnostaan ja taidostaan johtuvaa.

7. Ketään ei voida syyttää, pidättää tai pitää vangittuna muutoin kuin lain määräämissä tapauksissa ja siinä määrätyllä tavalla. On rangaistava niitä, jotka vaativat, antavat, toimeenpanevat tai antavat toimeenpanna mielivaltaisia käskyjä, mutta jokainen kansalainen, joka pidätetään tai vangitaan lain perusteella, on velvollinen tottelemaan välittömästi, vastustaminen on rikos.
8. Lain tulee määrätä vain ne rangaistukset, jotka ovat välttämättä ja ilmeisesti tarpeen. Ketään ei saa rangaista muuten kuin sellaisen lain nojalla, joka on säädetty ja julkaistu ennen rikkomuksen tapahtumista, ja lakia on sovellettava sen hengen mukaan.

9. Jokainen katsotaan viattomaksi kunnes hänet on julistettu syylliseksi rikokseen. Jos hänen vangitsemisensa katsotaan välttämättömäksi, tulee lain nojalla kieltää kaikki pakkotoimenpiteet, jotka eivät ole ehdottomasti tarpeen hänen tallessa pitämisekseen.
10. Ketään ei saa vainota hänen mielipiteidensä eikä myöskään uskontonsa vuoksi. Kuitenkin edellytetään, että mielipiteenilmaisut eivät häiritse yleistä, laissa säädettyä järjestystä.
11. Ajatusten ja mielipiteiden vapaa vaihto on muuan ihmisen arvokkaimmista oikeuksista. Jokainen kansalainen saa vapaasti puhua, kirjoittaa ja julkaista kirjoituksia painosta; hän on kuitenkin velvollinen vastaamaan tämän oikeuden väärinkäytöstä lain määräämissä tapauksissa.

12. Julkisen vallan olemassaolo on välttämätön ihmisten ja kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Tämä valta on olemassa kaikkien eikä vain niiden hyväksi, joiden haltuun se on uskottu.
13. Yleinen verotus on tarpeen julkisen vallan ylläpitämiseksi ja hallinnosta koituvien kulujen peittämiseksi. Verot on jaettava tasaisesti kaikkien kansalaisten kesken ottaen huomioon heidän varallisuutensa.
14. Jokaisella kansalaisella on oikeus henkilökohtaisesti tai edustajan välityksellä varmistua siitä, onko yleinen verotus tarpeen, vapaasti myöntää veroja ja valvoa niiden käyttöä sekä päättää niiden määrästä, jakautumisesta, kannosta ja vakinaisuudesta.

15. Yhteiskunnalla on oikeus vaatia kaikilta julkisilta luottamusmiehiltä selvitystä heidän hallintotoimistaan.
16. Yhteiskunta, jossa ei ole varmoja takeita ihmisoikeuksista ja jossa ei ole vedetty rajoja vallankäytön eri alojen välille, on kokonaan valtiosääntöä vailla.
17. Omistusoikeus on loukkaamaton ja pyhä eikä sitä voida keneltäkään riistää, ellei yleinen, laillinen tarve niin vaadi. Tällöin edellytetään, että kohtuullinen vahingonkorvaus on etukäteen määrätty.
Kansalliskokous on antanut puhemiehen tehtäväksi pyytää pääsyä kuninkaan luokse ja jättää tämä oikeuksien julistus hänelle hyväksyttäväksi.

Lehtonen - Huttunen, Peruskoulun historia 2, Oheislukemisto