HEINRICH SCHLIEMANN JA TROIJAN AARRE

Vuonna 1822 syntyi Saksassa poika, joka oli muuttava arkeologian lapiotyön erääksi vuosisadan romanttisimmista tarinoista. Hänen isänsä harrasti intohimoisesti antiikin historiaa ja kasvatti häntä Homeroksen tarinoilla Troijan piirityksestä ja Odysseuksen harharetkistä. Suurella mielipahalla kuulin hänen kertovan Troijan tulleen niin täydellisesti hävitetyksi, että se oli kadonnut jättämättä jälkeäkään. Kahdeksanvuotiaana poika ilmoittikin aikovansa omistaa elämänsä kadonneen kaupungin löytämiselle. 14-vuotiaana hän lopetti koulunkäynnin ja meni töihin maustekauppaan. Näin Schliemannista tuli liikemies, joka keräsi huomattavan omaisuuden Pietarissa. Kauppamatkoillaan hän pyrki oppimaan niiden maiden kielen, joiden kanssa oli liikesuhteessa. Näin hän oppi englantia, ranskaa, hollantia, espanjaa, portugalia, italiaa, venäjää, ruotsia ja arabiaa. Liike-elämän hyörinän keskellä en koskaan unohtanut Troijaa enkä isäni kanssa tekemääni sopimusta sen esiin kaivamisesta. 36-vuotiaana hän katsoikin omistavansa riittävästi rahaa luopuakseen liike-elämästä ja omistautuakseen muinaistutkimukselle. Hän matkusti Kreikkaan ja opetteli käytännössä maan kieltä. Hänen venäläinen vaimonsa kieltäytyi kuitenkin seuraamasta miestään. Niinpä Schliemann ilmoitti haluavansa kreikkalaisen vaimon, jonka hän sitten valitsi valokuvien perusteella. 17-vuotiaasta Sofiasta tuli näin Schliemannin toinen vaimo. Heille syntyi kaksi poikaa, ja kastetoimitusta juhlistettiin pitämällä Iiliasta pään päällä. Toisen pojan nimeksi tuli Andromakh ja toisen Agamemnon. Hän nimitti palvelijoitaan Telamoniksi ja Pelopsiksi.

1871 Schliemann aloitti vaimonsa kanssa kaivaukset Hissarklin kummussa Vähässä-Aasiassa, jossa hän uskoi Homeroksen Troijan sijainneen. Avustajikseen hän palkkasi saksalaisen arkeologin W. Dörpfnerin ja 80 kreikkalaista miestä. Noin vuoden kuluttua aloituksesta hakut paljastivat ison kupariastian, jonka sisällä oli yllättävä aarre - kulta- ja hopeaesineitä - niiden joukossa yli 9000 korvarengasta. Ovela Schliemann kätki löydön vaimonsa hartiahuiviin, antoi työmiehille odottamattoman lepotauon ja kuljetti aarteet majaan. Ystävilleen hän lähetti tiedon Priamoksen aarteen löytymisestä. Aluksi häntä ei uskottu, mutta Schliemann lahjoitti aarteen Berliinin museolle, jonka suurin ylpeys se oli siihen asti kunnes katosi toisen maailmansodan melskeisiin.

Myöhemmin Schliemann teki kaivauksia Mykenessä, josta löytyi myös kulta-, hopea- ja kuparikoruja sekä aseita. Tunnetuin lienee Agamemnonin kuolinnaamio. Nämä löytönsä Schliemann lahjoitti Ateenan kansallismuseolle.

Will Durant, Kreikan kulttuuri