CAIUKSEN LAKIEHDOTUKSET

Ravisteltuaan tällaisilla puheilla kansan hereille - hänellä oli lisäksi selkeä, kauas kantava ääni - hän laati kaksi lakiesitystä: Jos kansa on erottanut virasta jonkun virkamiehen, hän ei saa toista kertaa hakea mitään virkaa; ja jos joku virkamies ajaa maanpakoon roomalaisen, vaikka tuomioistuin ei ole häntä tuominnut maasta karkotettavaksi, tämä virkamies asetettakoon kansan tuomittavaksi. Niistä lakiehdotuksista, joita hän esitti auttaakseen kansaa ja heikentääkseen senaatin valta-asemaa, yksi tarkoitti maakysymyksen ratkaisemista ja valtion maiden jakamista varattomille kansalaisille, toinen koski sotapalvelusta ja sisälsi säädöksen, että sotilaspuku oli hankittava valtion varoilla eikä sen johdosta saanut tehdä vähennystä sotilaiden palkasta ja ettei sotapalvelukseen saatu ottaa ketään, joka ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta. Kolmannen tarkoituksena oli saattaa Italian liittolaisvaltioiden kansalaiset valtiollisesti samanarvoisiksi kuin Rooman asukkaat ja neljäs tähtäsi siihen, että köyhä väestö saisi elintarvikkeensa entistä halvemmalla. Tuomioistuimia koskevalla uudella lailla hän riisti senaatilta suuren osan sen vallasta. Hän esitti myös lain, että oli perustettava siirtokuntia sekä rakennettava teitä ja viljamakasiineja. Rubrius, muudan Caiuksen virkaveli, sattui ehdottamaan, että Scipion hävittämän Karthagon tilalle oli perustettava siirtokunta, ja arpa määräsi Caiuksen purjehtimaan Afrikkaan johtamaan siirtokunnan perustamista.

CAIUKSEN KUOLEMA

Palattuaan Roomaan Caius osoittaakseen kuuluvansa kansaan muutti Palatiumilta asumaan forumin läheisyyteen, missä köyhimmillä ja kurjimmilla väestökerroksilla oli asuntonsa. Sitten hän esitti uusia lakeja kansankokouksen äänestettäviksi. Mutta kun kaikkialta maaseudulta saapui suurin joukoin kansaa antamaan äänensä noille lakiehdotuksille, senaatti antoi konsuli Fanniuksen tehtäväksi karkottaa kaupungista kaikki muut kuin Rooman kansalaiset. Tämän jälkeen Caiuksen ärsyttämiseksi joukko hänen lakejaan kumottiin ja Karthagon siirtokunnasta annettuja määräyksiä ryhdyttiin peukaloimaan: hänen vastustajansa näet tahtoivat vietellä hänet harkitsemattomiin tekoihin saadakseen siitä syyn raivata hänet tieltä. Aluksi hän piti päänsä kylmänä, mutta kun hänen ystävänsä ja ennen muita Fulvius yllyttivät häntä, hän alkoi jälleen koota yhteen kannattajiaan kyetäkseen tekemään vastarintaa. Useimmat läsnäolijat olivat valmiita ratkaisemaan riidan sovinnollista tietä, mutta Opimius oli taipumaton. Senaatin ei pidä kallistaa korvaansa lähettiläiden sanomalle. Kaikkien kansalaisten on vastattava teoistaan ja alistuttava oikeuden tuomittaviksi, ja vain näin he saattavat päästä sovintoon senaatin kanssa. Tämän jälkeen hän lähetti raskasaseisensa ja kreetalaiset jousimiehet.


Caiuksen ei kukaan nähnyt ottavan osaa taisteluun, sillä nähtyään tilanteen toivottomaksi hän oli poistunut Dianan temppeliin. Caiuksen lähdettyä pakoaan jatkamaan viholliset ajoivat häntä takaa ja saavuttivat hänet paalusillalla. Kehotettuaan häntä rientämään eteenpäin hänen molemmat ystävänsä asettuivat tekemään takaa-ajajille vastarintaa ja pidättivät heitä sillalta niin kauan, kunnes itse kaatuivat. Caius pakeni edelleen kumppaninaan orja, jonka nimi oli Filokrates. Hädin tuskin hän ehti ennen takaa-ajajiaan Kostottariksi nimitettyjen jumalattarien pyhään lehtoon. Siellä hänen päivänsä päättyivät. Filokrates lävisti hänet miekalla, minkä jälkeen hän itse syöksyi samaan aseeseen.

Plutarkhos, Kuuluisien miesten elämäkertoja