BYSANTTI

Justinianus I v. 527 - 565

Justinianus valittiin tehtäväänsä 45-vuotiaana. Hän oli kunnianhimoinen ja lahjakas johtaja, joka asetti päämääräkseen palauttaa Rooman keisarikunnan ykseyden ja varmistaa Itä-Rooman säilymisen johtavana kulttuurivaltiona. Koko hänen olemuksensa kuvasti hallitsijan mahtiasemaa, eikä hän jättänyt mitään tilaisuutta käyttämättä korostaessaan omaa mahtiaan. Tätä tarkoitusta palvelivat monimutkaiset hoviseremoniat, yltäkylläinen loisto ja kulttuurin suosiminen. Keisari ihastui entiseen näyttelijättäreen Theodoraan, joka oli herättänyt huomiota kauneudellaan. Theodora otettiin hoviin, hänelle opetettiin hovitapoja ja vihdoin keisari otti hänet puolisokseen.

Theodora

Theodoran sanotaan olleen Konstantinopolin erään sirkuksen karhunvartijan tytär, ja äitinsä nainen, joka oli tullut tunnetuksi melkoisesta vapaamielisyydestä moraalia koskevissa asioissa. Nuori Theodora aloitti uransa näyttelijättärenä ja saavutti pian suuren menestyksen ainutlaatuisella viehätysvoimallaan, varsinkin kun hän ei suinkaan pyrkinyt salaamaan yleisöltä sulojaan. Pikku Theodora oli erinomaisen sirojäseninen, ja suuret syvät silmät antoivat eloa hänen hienoille kasvoilleen. Hän oli nopeaälyinen ja huumorintajuinen. Pahat kielet kuiskuttelivat tietysti, että hänen vaelluksessaan ennen kohoamista valtaistuimelle oli ollut paljon toivomisen varaa. Mutta kun entinen näyttelijätär oli noussut valtaistuimelle, hänen käytöstapansa muuttuivat kerrassaan virheettömiksi.

Grimberg, Kansojen historia 7

Keisarin asema

Mikä onkaan suurempaa ja pyhempää kuin keisarillinen majesteetti? Kuka voisi olla tarpeeksi julkea halveksiakseen ruhtinaan tuomioita, koska itse oikeusopin perustajat ovat selvään ja täsmällisesti selittäneet, että keisarin päätökset ovat laki? Kukapa kykenisi ratkaisemaan lain ongelmia ja selvittämään niitä ihmisille, jollei se, jolla yksin on oikeus säätää lakeja? Keisari oli yksinvaltias ja erehtymätön sekä Jumalan voideltu ja valittu. Me emme luota aseisiin, emme sotamiehiin emmekä päälliköihin, emme myöskään omaan älyymme, vaan panemme kaiken toivomme Pyhän Kolminaisuuden kaitselmukseen.

Justinianuksen kirje

Herra, elämän antaja, korottaa teidän päänne, oi valtiaat, koko maanpiirin yläpuolelle. Hän tekee kaikki kansat orjiksenne, jotta he toisivat, kuten muinoin tietäjät itäiseltä maalta, lahjojaan Teidän Majesteetillenne.
Virallinen hallitsijatervehdys,

Charles Diehl, Bysantti

Diplomatiaa,Justinianuksen kirje hunnipäällikölle

Olen lähettänyt lahjani teidän päälliköistänne mahtavimmalle: määräsin ne annettavaksi sinulle, koska arvioin sinut kaikkein mahtavimmaksi. Mutta nyt on toinen ryöstänyt ne selittäen olevansa ensimmäinen teidän joukossanne. Näytä hänelle, että sinä viet voiton kaikista muista, ota takaisin, mitä sinulta on riistetty, kosta! Taikka muuten on päivän selvää, että suuri päällikkö onkin hän, jolloin otamme hänet suosioomme, mutta sinä menetät kaikki edut, jotka jo olimme suoneet sinulle.

Charles Diehl, Bysantti

Justinianuksen kirkkopolitiikka

Pyhässä kirkossa ei voi vastoin keisarin tahtoa ja määräyksiä panna mitään toimeen. Keisari on kirkolle kaikkien uskomusten ylin herra ja valtias.

Patriarkka Menas 500-luvulla,
Charles Diehl, Bysantti

Useimmat roomalaiset keisarit eivät pidä sitä riittävänä, että he hallitsevat rajattomina itsevaltiaina, käyvät pukeutuneina kultaan, käyttävät valtion varoja kuin yksityisomaisuuttaan ja menettelevät sen kanssa, miten hyväksi näkevät ja miten heidän mieleensä johtuu, käskevät ja komentavat vapaita ihmisiä kuin orjia: jollei heitä vielä lisäksi pidetä viisaina miehinä, jumalien kaltaisina näöltään ja sankarien veroisina voimassa, olentoina, joita innoittaa Jumala niin kuin Salomoa, jumalallisten tieteiden opettajina, varmempina säädöksinä kuin säädökset itse, sanalla sanoen jumalallisten ja inhimillisten asioiden erehtymättöminä selittäjinä ja tulkitsijoina, heille heidän omasta mielestään tehdään vääryyttä. Senpä vuoksi he, sen sijaan että heidän pitäisi rangaista tietämättömiä ja julkeita ihmisiä, jotka tuovat uusia opinkappaleita kirkkoon, tahi jättää nämä niiden miesten harkittavaksi, joiden tehtävänä on Jumalan tunteminen ja Hänestä puhuminen, arvelevat, ettei tälläkään alalla voi olla ketään heitä viisaampia; he sekaantuvat asioihin selittäjinä ja tulkitsijoina, tuomareina ja opinkappaleiden määrittelijöinä, ja usein vainoavat niitä, jotka ovat eri mieltä.

Niketas, bysanttilainen historioitsija,
Charles Diehl, Bysantti

Bysantin joulumessu

Pyhän aattoiltana, 24. joulukuuta keisari ei vanhan tavan mukaisesti tule kirkkoon varhaismessuun, vaan pysyttelee kammiossaan. Kun messu on päättynyt, tuovat kirkonpalvelijat kammioon pyhäinkuvilla koristetun irtoseinän (ikonostaasin) ja pystyttävät sen sekä ripustavat siihen Kristuksen syntymää ja elämää esittäviä kuvia. Sen edessä on lukupulpetti, jolle on asetettu evankeliumi. Papit astuvat nyt virkapuvuissaan aivan pyhien kuvien luokse. Esirukoilijat asettuvat paikoilleen juhlasalissa keisarin edessä. Heillä on korkeat päähineet ja viitat, joiden päällä he pitävät lyhyttä röijyä. Se on ensimmäisellä laulajalla valkea, lampunkantajalla kultareunainen, johtajalla ja muilla laulajilla purppurainen. Kirkon palvelijoilla taas ei ole muuta kuin viittansa, eikä heillä myöskään ole päähinettä.

Hovivirkamies Georgios Kodinos

Lain kokoaminen

Pyydämme teidän ottavan tarkoin vaarin seuraavasta: jos löydätte vanhoista kirjoista mitään mikä on sopimattomassa järjestyksessä, tarpeetonta taikka epätäydellistä, teidän tulee poistaa kaikki tarpeeton, lisätä se mikä puuttuu ja antaa koko teokselle sopusuhtainen muoto ja niin oivallinen ulkonäkö kuin suinkin. Teidän tulee lisäksi kiinnittää huomio seuraavaan, nimittäin siihen, että jos havaitsette entisajan kirjoittajien sisällyttäneen vanhoihin lakeihinsa tai säännöksiinsä mitään, mikä on kieliasultaan virheellistä, teidän on se korjattava ja pantava oikeaan järjestykseen, niin että se näyttää paikkansapitävältä, on ilmaistu parhain sanoin ja kirjoitettu ensinnäkin siten, että verrattaessa alkutekstiin kukaan ei rohkene epäillä puutteelliseksi sitä, minkä te olette valinnut ja järjestykseen saattanut. Koska ikivanha laki, jota sanotaan Lex Regiaksi, siirtää kaikki roomalaisten oikeudet ja vallan keisarille, meidän auktoriteettimme ei ole lähtöisin muista lakikokoelmista, vaan toivomme että se on tykkänään omamme, sillä kuinka voisikaan antiikki kumota meidän lakejamme? Toivomme että kaikkia näitä asioita, sitten kun ne on saatettu järjestykseen, pidetään siinä määrin kunniassa, että vaikka ne kenties ovatkin entisajan ihmisten kädestä lähtöisin ja esiintyvät eri muodossa kuin meidän kokoelmassa, tekstissä ei nähdä moitteen sijaa, vaan se luetaan meidän valintamme syyksi.

Justinianuksen määräys lainkokoamisesta,
Combi, Maailmanhistoria 1

Lakien tarpeeton tulkinta

Keisari Justinianuksen lakikokoelman kolme ensimmäistä osaa valmistuivat keisarin eläessä, ja tarkoitus oli, että ne riittäisivät. Justinianus katsoi, ettei hänen lakikirjansa Corpus Juris Civilis tarvinnut tulkintaa, ja kielsi sen - asettuen siis lainsäätäjän kalkkitietävyyden ja kaikkivoipuuden kannalle. Jotta mitään ristiriitoja ei syntyisi, lakiteosta ei myöskään saanut kommentoida. Kaikki epäilyksen alaiset tapaukset oli annettava keisarin ratkaistaviksi. Tästä seurasi kuitenkin tarve antaa jatkuvasti uusia määräyksiä, jotka myöhemmin koottiin lakiteoksen neljänneksi osaksi.