Perikleen puhe kaatuneille

Valtiosääntömme ei jäljittele naapurimaiden lakeja, vaan me olemme ennemmin esikuvana toisille kuin heidän matkijoitaan. Valtiotamme sanotaan demokratiaksi; siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä. Yksityisiä riitoja ratkaistaessa ovat kaikki kansalaiset tasa-arvoisia lain edessä, mutta arvonanto, jota henkilö jostakin syystä saa osakseen, ei perustu yksilön näkökannalta siihen, että kuuluu johonkin tiettyyn kansanluokkaan, vaan hänen persoonallisiin ansioihinsa. Köyhääkään miestä ei hänen vaatimaton säätynsä estä etenemästä virkauralla, jos hän pystyy tekemään jotain valtion hyväksi. Olemme vapaamielisiä julkisessa elämässämme ja kartamme myös kansalaistemme jokapäiväiseen elämään kuuluvan toiminnan epäluuloista urkkimista, koska emme tunne karsautta naapuriamme kohtaan, jos hän tekee mitä haluaa, emmekä edes osoita nyrpeää ilmettä, joka tosin on harmiton, mutta ikävä nähdä. Vaikka siis vältämme loukkaavaa käyttäytymistä yksityiselämässä, meitä pidättää julkisessa elämässä laittomuudesta kunnioittava pelko, sillä me tottelemme viranomaisia ja lakeja, erityisesti niitä, jotka on säädetty vääryyttä kärsivien turvaksi, sekä niitä, tosin kirjoittamattomia, jotka tuottavat rikkojilleen kaikkien yksimielistä halveksuntaa.

Olemme myös pitäneet monin tavoin huolta henkisestä rentoutumisesta työn lomassa. Me vietämme kilpaleikkejä ja uhrijuhlia säännöllisesti pitkin vuotta ja kalustamme kotimme aistikkaasti ja hienosti, ja tästä koituva ilo karkottaa luotamme mielipahan. Kaupunkimme on niin suuri, että meille tulee tuotteita kaikkialta maailmasta, ja meillä on onni saada nauttia kotonamme muiden maiden tuotteita yhtä turvallisesti kuin oman maaperän hyviä hedelmiä. Myös sodankäyntiin tähtäävä harjoittautumisemme on toisenlaista kuin vastustajien. Kaupunkimme on avoin kaikille, emmekä me koskaan vieraita karkottamalla estä ketään oppimasta ja näkemästä mitään, mistä vihollisella voi olla hyötyä, kun sitä ei salata. Sillä me emme luota niinkään ennakolta suunniteltuihin petollisiin keinoihin kuin omaan urhoollisuuteemme toiminnan sitä vaatiessa.

Toiset yrittävät kasvatuksella istuttaa jo lapsiin miehen mieltä vaivalloisilla harjoituksilla; me taas elämme vapaasti, mutta olemme silti valmiit käymään yhtä urheasti tasapäiseen taisteluun.
Me rakastamme kauneutta kohtuuden rajoissa, ja viisautta olematta silti velttoja. Rikkauttamme käytämme toimintaan oikeana hetkenä, emme siitä kerskaile, eikä kenellekään ole häpeäksi, että tunnustaa köyhyytensä, mutta suuri häpeä on, ellei hän tee mitä voi siitä vapautuakseen. Samojen henkilöiden nähdään meillä hoitavan yksityisiä ja yleisiä tehtäviä, ja nekin meistä, jotka rajoittuvat oman ammattinsa harjoittamiseen, tuntevat varsin hyvin julkiset asiat, sillä me yksin emme katso miestä, joka ei osallistu valtiollisiin tehtäviin, ainoastaan eristäytyväksi, vaan myös kelvottomaksi kansalaiseksi.

Me ateenalaiset päätämme itse julkiset asiamme tai ainakin yritämme saada niistä oikean käsityksen ollen sitä mieltä, ettei niiden pohtiminen haittaa toimintaa, vaan että tehdään virhe, jos ei niistä keskustella ennen kuin tarpeen tullen ryhdytään toimimaan. Eroamme todella siinäkin suhteessa toisista, että meissä liittyy mitä suurin uskallus suoritettavan tehtävän mitä huolellisimpaan harkintaan, kun taas toisissa, päinvastoin, rohkeus johtuu tietämättömyydestä ja harkinta aiheuttaa epäröintiä. Onhan varmaa, että rohkeimpina on pidettävä niitä, jotka selvimmin oivaltavat tehtävään sisältyvän vaivannäön ja siitä johtuvan nautinnon, eivätkä silti väistä vaaroja.

Myös hengen jalouden puolesta olemme aivan toisenlaisia kuin muut, sillä me emme hanki itsellemme ystäviä ottamalla vastaan hyviä töitä, vaan niitä itse tekemällä.
Me yksin teemme hyvää ottamatta lukuun tekomme seurauksia, emme laskelmoiden mitä hyötyä meille siitä koituu, vaan luottaen virikkeenämme olevaan vapaamielisyyden henkeen.
Lyhyesti sanoen; koko kaupunkimme on Kreikan sivistyskeskus, ja minusta näyttää, että jokainen kansalaisemme voi kauniisti ja monipuolisesti kehittyä itsenäiseksi persoonallisuudeksi. Todistuksena siitä, ettei tämä ole vain tässä tilaisuudessa mieleeni johtuvaa kerskailua, vaan totista totta, on kaupunkimme mahti, jonka olemme saavuttaneet näillä luonteenominaisuuksillamme. Sillä valtiomme on nykyisten joukossa ainoa, joka kokeelle joutuessaan osoittautuu mainettansa etevämmäksi, ainoa, joka ei salli hyökkäävän vihollisen halveksia vastustajaansa ja voittajaansa eikä anna alamaisilleen aihetta valitukseen, että sitä hallitsevat arvottomat miehet. Olemme monin tavoin osoittaneet mahtimme, eikä siltä suinkaan puutu todistajia, ja siitä syystä me saamme sekä nykyisenä että tulevana aikana osaksemme ihailua.

Kreikkalainen historioitsija Thukydides,
Peloponnesolaissota