| Palaat kesän
kynnyksellä takaisin Enoon ja yrität saada jo heinää
kasvavat peltosi viljelykseen yksin voimin. Raadat itsesi
väsyksiin ja kukaan ei ole hoitamassa taloutta. Vaatteesi
riekaloituvat ja uusinkaan ei ole varaa eikä kukaan korjaa
vanhojakaan. Ajaudut kerjäämään lähitaloista ruokaa ja
vietät lyhyehköksi jäävän loppuelämäsi loisien
siellä ja täällä.
|
|
Tilattomasta väestöstä heikoimmassa asemassa olivat loiset. Toisin kuin mäkitupalaiset loiset eivät pystyneet edes vuokraamaan mökkiä, vaan he "loisivat" ihmisten tuvannurkissa tai saunoissa. Kevään ja talven työsesongin aikana loiset pyrkivät hankkimaan itselleen ja perheelleen elannon myös talven ajaksi. Harvat kuitenkin pystyivät elättämään itsensä sesonkitöillä vaan ainoa vaihtoehto oli lähteä kerjuulle. Normaalivuosina talolliset palkkasivat mielellään loisia töihin syksyllä ja keväällä. Näin talollisilta säästyi vuosipalkollisten palkat. Loiset olivat 1800-luvun yhteiskunnan köyhimpiä, mutta mitenkään harvinaista ei ollut, että jopa loiset omistivat lehmän.
Lähde: Vanhan Tohmajärven historia. Jaana Juvonen. Pieksämäki 1990. |
|