Töihin padolle?

Höytiäisen laskeminen
Liperissä kuulit, että Kontiolahdessa saattaisi olla järvenlasku hommia tiedossa. Huhu oli väärä, sillä valtiovalta oli rajoittanut järvien laskemista Höytiäisen katastrofin jälkeen. Reissu Kontiolahteen ei kuitenkaan ollut turha, sillä keskusteltuasi paikallisten kanssa päätät lähteä kyselemään seuraavien töitten perään: 

  1. Menet kyselemään töitä Siikakosken sahalta.
  2. Lähdet riiuureissulle tilalle, jonka isäntä on kuollut veritautiin.
  3. Päätät lähteä "Ameriikkaan".

 
Pohjois-Karjalassa maanviljely oli perinteisesti ollut kaskitaloutta. Kaskettu maa ei kuitenkaan sopinut karjatalouteen ja lehmien laiduntamiseen. Karjatalouden lisääntyessä tarvittiin yhä enemmän heinämaita. Uusia heinämaita saatiin perinteistä pellonraivausta helpommalla tavalla laskemalla pieniä lampia ja järviä. Järvenlaskuoikeus oli talollisilla ja muilla vesialueen osakkailla. Järvenlaskua varten perustettiin yleensä erityinen järvenlaskuyhtiö, jossa määriteltiin tarkasti jokaisen osuus. Osakkaita saattoi olla muutamasta henkilöstä aina kahteensataan. Osuuksia määriteltäessä pyrittiin tietysti siihen, että uudet alueet olisivat mahdollisimman lähellä osakkaan entisiä alueita.

Pohjois-Karjalan suurin järvenlasku tapahtui 1850-luvulla, kun Höytiäistä ryhdyttiin laskemaan. Höytiäisen laskemisen suunnitelmiin kuului kanavan rakentaminen Jaamankankaan poikki Pyhäselkään. Järvien välinen pudotuskorkeus oli 20 metriä ja kanavan pituus 7 kilometriä.
Työt aloitettiin 1854, mutta jouduttiin keskeyttämään 1859 vesimassojen murtaessa niille asetetut padot.

Höytiäisen laskeminen muutti järviseudun maisemaa huomattavasti. Järven koko pieneni noin kolmanneksella. Kun vesijättömaat kartoitettiin 1862, todettiin että uutta pinta-alaa saatiin 157 neliökilometriä.

Lähde: Maija-Liisa Tuomi, Suur-Liperin Historia. Joensuu 1984