| Viljami hiihtelee
ristiin rastiin koettaen löytää riistaa tai muuta syötävää. Viljamin epäonni ei
kuitenkaan ota loppuakseen vaan Viljami näkee edessään karhun. Talviuniltaan
herännyt karhu on häiriintynyt ja nälkäinen ja se syö nälkiintyneen Viljamin
parempiin suihin. Viljami muistetaan nälkävuosien petojen uhrina. 
|
|
| 1800-luvulla
ihmisillä oli kahdenlainen suhtautuminen metsiemme petoeläimiin. Ne olivat toisaalta
arvokkaita turkiseläimiä, mutta ne myös aiheuttivat paljon tuhoja kotieläimille sekä
ihmisille. Esimerkiksi vuosina 1858-1862 tappoivat pedot tilastojen mukaan yli
46 000
kotieläintä. Todellisuudessa luku on ollut varmasti oleellisesti suurempi, koska
petotuhojen ilmoittamisesta ei ollut ihmisille mitään hyötyä. Petokannat olivat varsin
voimakkaita verrattuna nykypäivään. Esimerkiksi tilastojen mukaan vuosina 1858-1862
tapettiin yli kolmetuhatta sutta. Pedot aiheuttivat myös ongelmia ihmisille. Sudet olivat
varsinaisena riesana etenkin eteläisillä ja läntisillä viljelyseuduilla, josta
tiedetään susien vieneen vuonna 1880 jopa 20-30 lasta. Itä-Suomessa, missä asutus oli
harvempaa, on petojen ihmisiin kohdistamia hyökkäyksiä rekisteröity huomattavasti
vähemmän. Vaikka pedot aiheuttivatkin harmeja ihmisille, ei mitään suuria kampanjoita
petojen tuhoamiseksi järjestetty. Lähde. Jukka Peltonen,
Ansapolulla. Suomen metsästysmuseon julkaisuja 7. Forssa 1997. |
|