Kun katovuodet veivät
ihmisiltä tärkeimmät ravinnonlähteet, joutuivat monet turvautumaan keräilytalouteen.
Hätäravinnolla jouduttiin usein korvaamaan koko ravinnonsaanti, kun sitä
oli aikaisemmin käytetty vain normaalin ravinnon täydennyksenä tai syötetty
kotieläimille.
Hätäravintona 1860-luvulla:
- Puunkuori eli pettu
- Puiden lehdet
- Viljan akanat
- Erilaiset jäkälät
- Sammal
- Naava
- Juurikasvit
- Hernekasvien varret
- Sienet
- Metsämarjat
- Suolaheinät
- Nokkonen
- Raparperi
Jos ihmisen normaaliksi ravinnontarpeeksi vuorokaudessa lasketaan 5
MJ, eikä normaalia ravintoa ole saatavilla, pystyy hän korvaamaan sen jollakin
seuraavista ravinnonlähteistä:
- Kesällä kerättyjä kuivattuja pettujauhoja 1.5kg
- Kuivattuja voikukkia, maitohorsmaa tai koivunlehtiä noin 3.5kg
- Sieniä 3.5 - 5kg
- Esikäsiteltyä islanninjäkälää 2.6kg
- Lumpeen juuresta tehtyä jauhoa 1kg
- Ruusunmarjoja 300g
Lähde: Häkkinen, Ikonen,
Pitkänen, Soikkanen, Kun halla näläntuskan toi. Darmstadt 1991. |
