| Suomalainen
köyhäinhoito perustui 1800-luvulla ruotujärjestelmään, jossa pitäjien vähäosaisten
elatus oli annettu erityisille ruotupiireille. Köyhät viettivät aina tietyn ajan
kussakin talossa siirtyen aina sovitun ajan kuluttua seuraavaan. Nälkävuosina tämä järjestelmä ei kuitenkaan ollut riittävä,
koska avun tarvitsijoiden määrä kasvoi huomattavasti. Hätäaputöitä ei puolestaan
riittänyt kaikille, ja kaikkein sairaimmat ja heikoimmat eivät niihin pystyneetkään.
Avuntarvitsijoiden tarpeeseen luotiinkin
työhuonejärjestelmä. Siinä vähävaraiset koottiin samaan rakennukseen, jossa heille
järjestettiin töitä ruokaa vastaan. Työhuoneilla oli ankarat säännöt ja useissa
säännöissä todettiin, että useimpien ihmisten vähävaraisuus oli heidän omaa
syytään. Työhuoneita oli lähes kaikissa kaupungeissa, mutta erityisesti nälkävuosina
niitä perustettiin myös pienempiin kuntiin. Työhuoneissa valmistettiin päreitä,
kehrättiin lankaa, neulottiin, ommeltiin sekä valmistettiin erilaisia
puutavaroita.
Lähde: Häkkinen, Ikonen, Pitkänen, Soikkanen, Kun halla nälän tuskan toi.
Darmstadt 1991. |