Kartanon rengiksi?

Palkolliset

Viljami menee Liperiin, josta ei kuitenkaan löydy hänelle töitä, sillä työväki on palkattu jo marraskuussa 1867. Viljami kuulostelee kuitenkin uutisia mahdollisista työpaikoista: 

  1. Lähdet kyselemään Kontiolahdesta järvenlaskuhommia.
  2. Jäät kiertelemään Liperiin etsien rengin hommia.
  3. Palaat takaisin Enoon päättäen jatkaa maanviljelyä. 

 

1800-luvulla ihmiset jaettiin eri yhteiskuntaluokkiin. Aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat muodostivat neljä säätyä, mutta suurin osa ihmisistä ei kuulunut mihinkään näistä säädyistä.

Tästä säädyttömien ryhmästä voitiin erottaa puolestaan neljä erillistä ryhmää. Torpparit viljelivät maata, josta maksoivat vuokraa. Mäkitupalaisilla oli vain mökki, johon ei kuulunut maata. Loiset puolestaan elelivät toisten nurkissa. Mäkitupalaiset ja loiset olivat maaseudun työvoimareservi, joka tarjosi työvoimaansa erityisesti sesonkiaikoina. Tilattomasta väestöstä alimman luokan muodostivat palkolliset eli piiat ja rengit, jotka olivat usein tiukkojen palkollisasetusten alaisia.

Lähde: Ismo Björn, Enon historia 1860-1967. Jyväskylä 1994.