| 1800-luvulla
ihmiset jaettiin eri yhteiskuntaluokkiin. Aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat
muodostivat neljä säätyä, mutta suurin osa ihmisistä ei kuulunut mihinkään näistä
säädyistä. Tästä säädyttömien ryhmästä
voitiin erottaa puolestaan neljä erillistä ryhmää. Torpparit viljelivät maata, josta
maksoivat vuokraa. Mäkitupalaisilla oli vain mökki, johon ei kuulunut maata. Loiset
puolestaan elelivät toisten nurkissa. Mäkitupalaiset ja loiset olivat maaseudun
työvoimareservi, joka tarjosi työvoimaansa erityisesti sesonkiaikoina. Tilattomasta
väestöstä alimman luokan muodostivat palkolliset eli piiat ja rengit, jotka olivat usein
tiukkojen palkollisasetusten alaisia.
Lähde: Ismo Björn, Enon historia 1860-1967.
Jyväskylä 1994.
|
