Vuonna 1868 Enossa...

Nälkävuodet Suomessa
Vuosi 1868 on koetellut kovasti talonpoika Viljami Toropaista. Viljamin vaimo ja 2-vuotias poika kuolivat nälän heikentäminä kulkutauteihin maaliskuun lopussa. Viljami on kuitenkin vielä nuori mies ja selvisi nälän ja kulkutautienkin raivotessa hengissä. Perheensä menettäneen Viljamin on kuitenkin tehtävä päätöksiä elämänsä jatkamisesta. Talon ylläpitämiseen tarvitaan perhe - yhdeltä mieheltä se ei onnistu. Viljami onkin puntaroinut päässään seuraavia vaihtoehtoja: 

  1. Lähteä rengiksi läheiselle kartanolle.
  2. Lähteä hiihtelemään yksin jonnekin etelään päin ruokaa etsimään.
  3. Lähteä Kuopioon päin rakentamaan rataa. 

Huom. Kartassa olevien pitäjien rajat ovat nykyiset, eivät silloisen ajan mukaiset.

Suomessa koettiin talvella 1867-1868 pahin nälänhätä sitten 1600-luvun. Tärkein ravinnonlähde ihmisille oli vilja, joten viljasadon määrä vaikutti herkästi ihmisten ravinnonsaantiin. Nälkävuodet eivät sikäli tulleet yllätyksenä, että useita poikkeuksellisia vuosia oli ennen niitäkin. Vuosina 1860 ja 1861 sato oli kohtuullinen, mutta vuoden 1862 sato jäi heikoksi kylmän ja sateisen kesän johdosta. Seuraavien vuosien sadot olivat tavanomaisia. Talvi 1867 oli erittäin kylmä ja runsasluminen. Syksyllä 1866 rukiinoraat jäivät lumen alle ennen maan jäätymistä. Pitkän ja kylmän talven jälkeen Enossa päästiin kylvötöihin vasta kesäkuun 13. päivä ja jäät lähtivät Pielisestä vasta kesäkuun 23. päivä.

Enolaisten kuolleisuus nälkävuosina

Pahimpana nälkävuonna 1868 myös Enossa koettiin väestökato. Kuolleiden määrä ylitti syntyneiden määrän 698 hengellä. Ruoan loppumisesta johtunut heikkous altisti ihmisiä tartuntataudeille, joita he olisivat normaalisti pystyneet vastustamaan. Yleisimpiä kuolinsyitä Enossa nälkävuonna 1868 olivat kuume (269), vesipöhöttymä (75) ja veriyskä (65).

Lähde: Ismo Björn, Enon historia 1860-1967. Jyväskylä 1994.