Pankit käyttävät lainakorkojensa perusteena erilaisia markkinakorkoihin perustuvia viitekorkoja. Viitekorko ilmaisee sen, millä hinnalla pankki itse saa kyseisenä ajankohtana rahaa rahoitusmarkkinoilta. Viitekoroista tunnetuimpia ovat euriborkorko ja pankkien omat primekorot. Peruskorkoa sovelletaan nykyisin vain vanhoihin lainoihin.

Pankit kilpailevat nykyisin laina-asiakkaista erilaisin laina tarjouksin. Asiakkaan kannattaa tietysti käyttää hyväkseen pankkien kilpailua.

Myöntäessään lainoja pankit lisäävät viitekorkoon oman marginaalinsa, jonka suuruus asunto- ja kulutusluotoissa on noin 1,5-4 prosenttia.  Marginaalin suuruus riippuu mm. lainan käyttötarkoituksesta, lainan suuruudesta, lainanottajan asiakassuhteesta sekä vakuuksien laadusta. Korkomarginaali on yleensä pienin silloin, kun pankin vanha asiakas ottaa asuntolainan varmoin vakuuksin. yritysluotoissa korkomarginaali voi tosin olla tätäkin pienempi.
(Huom! Nettilehden toimituksen huomautus: Viime aikoina on asuntolainoja annettu jo alle yhden prosentinkin marginaalilla.)

Pankit perivät lainan noston yhteydessä erilaisia palkkioita. Esimerkiksi tavallisen asuntolainan osalta niitä voidaan periä tuhansia markkoja. Lainan todelliset kustannukset koostuvat siis viitekorosta, pankin korkomarginaalista sekä pankin perimistä palkkioista.

Asiakkaan kannattaa ottaa huomioon myös lainan takaisinmaksuaika. Esimerkiksi asuntolainan takaisinmaksuajat vaihtelevat kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen.