Suomalaisen rautateollisuuden voimakas kasvu ajoittuu 1840-luvulle. Silloin senaatin
valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä toimi L. G. von Haartman. Hän suuntasi rautateollisuudelle
anteliaita valtion lainoja ja erilaisia tulli- ja kauppapoliittisia etuja. Raudan raaka-aineena
käytettiin pääasiassa ruotsalaista rautamalmia tai kotimaista järvimalmia. Rautaruukeilla
oli teollisina keskuksina myös suuri työllistävä vaikutus.